Rutiinit jotka lisäävät iloa - ei suorittamista

Rutiinit...blaah vai kyllä? 

Sano näille rutiineille ehdoton kyllä! 

Näiden rutiinien avulla lisäät iloa elämään - ja näistä suurin osa ei vaadi enempää aikaa.

Joko olet löytänyt tilini instagramista?

@TheInstantSpace 

@riikkaturunen1

Aktivoi ilmainen 7 päivän kokeilusi Reset Clubiin osoitteessa www.powermind.fi/kuukaudensessiot

Transcript

Tervetuloa Ja Teema: Rutiinit Iloksi

SPEAKER_00 0:03

Tervetuloa elästä todeksi podcastin pariin. Täällä on podcast, jossa mikään ongelma ei ole liian suuri elettäväksi toteen. Olen riiikka, kuulutettu mielenvalmentaja yrittäjä, häiti ja paljon muuta. Tästä podcastista me janle mun parhaat työkalut, kiit, inspiraatiota ja uusia ajatusmalleja, jotta voit alkaa elää todellita ja ihastuu itteesi vielä enemmän matkan parella. Jos olet valmis elämään sen todeksi, niin nyt mennään. Mitä tunne sulla herää sanasta rutiinit. Jos mä sanon, että hei, lähetäkö luomaan sulle aamu rutiineita, niin mikä se tunne on, mikä sun lähtee nousemaan kehossa. Ehkä se on innostus, tai ehkä se on ajatus siitä, että en halua sitoitteen mihinkään tiukkaan rutiiniin. Tai sitten se voi olla, että mä haluaisin, mutta mä en ole koskaan onnistunut siinä, joten antaa vaan olla. Tervetuloa uuden jakson pariin. Tässä jakossa mä kerron sulle rutiinit, jotka lisää iloa, lisää hyvinvointia, ei suinkaan suorittamista, koska mun mielikuvarutiineihin on jollain tapaa aina ollut vähän ristiriitainen. Tietyllä tapaa mä haluaisin tehdä asioita tai olen halunnut tehdä tiettyjä asioita. Ja kokenut, että jos mä tekisin asiaa X vaikka aamulla, niin se varmasti lisäisi mun hyvinvointia. Mutta sitten kuitenkin on myöskin vähän ollut sitä vastaan, että siellä aamussa esimerkiksi olisi joku tiukka rutiini, jota pitäisi noudattaa. Ja joskus ennen vanhaan siitä, kun mä lähdin noudattaa jotain tämmöisiä, niin ne lähti semmoisesta suorittamisesta käsin. Mä en siinä hetkessä ehkä tunnistanut sitä, että hei tämä lähtee suorittamisesta käsin, mutta se oli semmoista roolin päälle laittamista. Eli mä lähdin tekemään jotain rutiinia ilman, että mä oikeastaan edes tiesin, että miksi mä teen sitä. Mä en välttämättä nähnyt mitään hirveän suurta muutosta mun olossa, paisi siinä alussa, kun tuli alkuinnostus. Mutta sitten kun se lopahti, niin mä en oikeastaan tiedä, että mikä siinä muuttuu mikään lopulta. Ja mulla ei ollut se syy selville, että miksi mä teen näitä asioita. Silloin mä vaan tein satunnaisesti tai sun mutikassa valitsin niitä asioita, mitä tehdä. Ja se ei ollut yhteydessä kuitenkaan mihinkään isompaan, joten sen takia mun oli vaikea pysyä niissä. Ne tuntuu vähän jäykiltä, niin niistä ei oikeastaan edes ollut mitään hyötyä. Ja mä edelleen olen rutiinien kanssa, etenkin, että ehkä aamurutiinit on kuitenkin ne, mitä mulla oikeastaan enimmäkseen on muita rutiineja, ei ehkä niinkään. Aamurutiinit on sellaiset, missä mä vielä vähän aikaa sanonut, että ei mulla oikeastaan ole. Ja sitten mä joudin pysähtymään ja huomaamaan, että hei, hetkonen, mä teen tietyt asiat aina samaan aikaan. Tietyt jutut tietyssä järjestyksessä, joten sitä voisi ehkä kutsua rutiiniksi. Se ero on siinä vaan se, että nykyään mä teen asioita, joista mulle oikeasti tulee hyvä olo, jotka lisää mun energiaa, lisää mun hyvinvointia ja etenkin sillä pitkällä tähtäimellä, eikä niin, että mä vaan valitsisin jotain, mikä näyttää hyvältä tai mitä mä luulen, että mun kuuluisi tehdä. Niin sen takia nyt tällä hetkellä ne asiat, mitä mä teen, niin ne ei tunnu rutiineilta, koska se ei tunnu semmoiselta maskilta tai minkä laittaa päälle tai lokerolta, mihin yrittää mahtua, vaan se lähtee nykyään siitä, että mä tiedän, että ne aidosti on mulle tärkeitä. Ja siinä onkin ehkä se yksi tärkeimmistä ikään kuin motivaattoreista, mitä meillä täytyy olla, että se, mitä me valitaan tehdä, niin se tulee aina palvella sitä, että se luo meille syvemmällä tasolla hyvää oloa kuin vaan sillä pintatasolla, että me saadaan vaikka se alku innostus ja sitten se lopahtaa. Mutta tosiaan mä edelleenkin on vähän semmoinen vaihtelunhalunen, eli mulle rutiinit ei tarkoita joka päivä samaa asiaa paitsi muutamassa asiassa ja sen satut kuulemaan kohta. Rutiinit ei myöskään tarkoita mulle kurinalaisuutta, vaan nykyään rutiinit merkkaa mulle enemmän keholle luotua ikään kuin ohjenuoraa, joka saa sen voiman hyvin. Tätä mä puhun aina asiakkaillekin. Eli ei oteta rutiineita ja yritetä pysyä niissä kurinalaisuudella, vaan otetaan jotain uusia tapoja sinne arkeen. Yritetään saada niitä sinne mahdutettumaan, yritetään saada niitä sujahtaa sinne helposti, ei kurinalaisuudella, vaan nimenomaan sillä helppoudella. Ja huomataan jossain kohti, miten hyvää se tekee meille. Pikkuhiljaa aletaan tekemään niitä valintoja siksi, että me ollaan meidän kehon puolella, ei siksi, että me yritettäisiin jotenkin voittaa se kurinanalaisuudella tai sellaisella puskemisella. Monesti ongelma meillä onkin, kun me halutaan tehdä jotain niin sanotusti ottaa jotain rutiineita. Ja silloin usein meidän liittyy myös siihen se, että me halutaan johonkin asiaan ehkä muutosta tai sitten me halutaan ylläpitää jotain hyvää, mutta monella ehkä se alkupiste on se, että haluaisin tehdä jotain erilaista, haluaisin ottaa erilaiset rutiinit, jotta voisin tuntea erilailla asioita, jotta voisin olla erilainen, jotta voisin nähdä itseni eri tavalla. Ja se ongelma, mitä meillä monesti tulee, on se, että kun me lähdetään tekemään jotain uutta, niin me jahdetaan sitä tai me toivotaan, että motivaatio olisi läsnä. Olisian se tosi kiva, että aina kun me vaikka lähdetään aamulla tekemään sitä meidän aamurutiinia tai olisi se sitten aamulla illalla päivällä ihan sama milloin, niin kuitenkin olisi kiva, että siellä olisi aina se motivaatio tunnnettaisi, että jes, miten hyvä, jes miten kiva lähteä tekemään tätä tiettyä asiaa. Ja meillä on se alitainen odotus siitä, että se pitäisi tuntua kivalta lähteä tekemään sitä uutta asiaa. Joku osa meistä tietää, et eihän se nyt niin ole, että ei aina kuitenkaan voi tuntua tosi kivalta. Ja sitten kuitenkin siellä vaakakupissa toisessa päässä on se, että pitääkö mun nyt sitten lähteä puskean. Kun tämä ei tunnu kivalta, niin pitääkö mun sitten just lähteä käyttämään sitä tahdonvoimaa tai sitä puskemista. Mä uskon, että me voidaan löytää tähän semmoinen välimuoto. Ja se välimuoto lähtee nimenomaan siitä, että me ollaan meidän kehon puolella. Tietyllä tapaa joo, me ehkä tehdään jotain asiaa, mikä sillä hetkellä ei saa meitä hyppiinnostuksesta, mutta se lähtee siitä, että me ollaan itsemme puolelle ja me halutaan lisätä meidän hyvinvointia. Silloin se ei oo puskemista, silloin se ei ole semmoista tiukkaa kurinalaisuutta. Viime jaksossa mä puhuin siitä, että meillä on tämmöistä ikään kuin motivaatiota vai oliko se ehkä sitä edellisessä. Kuitenkin lähiaikoinen puhuin siitä, että miten meillä on tämmöistä, mikä vetää meitä puoleensa ja sitten on sellaista, joka työntää meitä eteenpäin. Ja kuitenkaan harva meistä haluaa tulla työnnetyksi eteenpäin, niin se tahdonvoimä ja se puskeminen on usein sitä työntävää energiaa. Ja sitten se hyvinvointi, energian lisääntyminen, hyvä olo itsestään, niin se on sitä puoleensa vetävää energiaa. Ja silloin kun me tämän kanssa tehdään semmoista pientä ajatustyötä ja opitaan tuntea kehollisesti se ero, niin silloin me opitaan, se saattaa olla se sama asia. Että okei, mua ei huvita tehdä ja mä teen silti. Niin toisessa tunnetilassa ja ajatus maailmassa se saattaa olla puskemista ja toisessa me saadaan se kiinnitettyä siihen puoleensa vetävään energiaan, jolloin se on nimenomaan sitä itsensä puolella olemista. Mutta se ongelma tosiaan on monesti meille se, että me ajatellaan, että sen asian pitäisi tuntua hyvältä, ja sitten me niin sanotusti säikähdetään sitä hetkiä, kun se ei enää tunnukaan kivalta ja nyt kun mä sanoin säikähän, niin ei niin, että me säikähetään, että voi ei, nyt ei enää tuntuu kivalta ja apua, mitä mä teen, vaan me annetaan sen hetken, että alkaa kertoa meille semmoista tarinaa kuin meillä aamulla on päätetty, että nyt mä teen asiaa Xiaamu koittaa alussa. Meillä on ollut ehkä hyviä päiviä ja hyviä viikkoja ja sitten tulee se hetki, kun ei huvitakaan tai meillä ei ole aikaa. Tai se jollain tavalla muuttuu vähän hankalammaksi se tekeminen. Ni silloin meillä tulee se epäilys ja vastustus helposti siihen kuvioihin. Ei tämä ehkä olekaan mua varten, no nyt mä joisin puske, en mä haluu puskea. Ei mulla ole aikaa, ei tämä tuonutkaan minulle sitä lopputulosta, mitä mä toivoin. Eli me ei lähtee se tarina sieltä tulemaan silloin, kun me kohdataan se hetki, että minua ei tällä hetkellä oikeastaan enää huvittasi. Todellisuudessa toisto on kuitenkin se osa, jota vaaditaan monesti asioihin. Ja ajattele se näin, että ei sinua aina huvita tehdä niitä vanhojaan asioita, koska sulla on rutiineja. Vaikka sä sanoit, että sä et ehkä halua rutiineja, niin tässä kuitenkin tuodaan se fakta tähän esiin, että meillä kaikilla on rutiineja ja sä teet tiettyjä asioita joka päivä, joten se on rutiini. Meillä on siellä myös asioita, jotka ei tuoda meille sen suurempaa iloa, me tehdään niitä vanhasta tottumuksesta tai me tehdään niitä niin sanotusti lainausmerkeissä pakosta, ja me tehdään niitä silti. Eli ei ne vanhatkaan asiat, mitä sä siellä teet rutiininomaisesti, ei ne aina tule sulle iloa ja sä selviät niistäkin aivan loistavesti. Joten ajattele, kun sä pystyisitkin vaihtaa sen, että sä tekisit niitä asioita, jotka tekee hyvää. Koska, niin kuin mä sanoin, että nyt on jotain vanhoja asioita, jotka ei tunnu hyvältä, niin mitä jos sä tekisit uusia asioita, jotka lisää sun hyvinvointia, jotka ei ehkä siinä hetkessä tunnu siltä, että jees mua huvittaa ja sä tekisit niitä, niin miten se muuttaisi sun elämään. Ja monesti meitä helpottaa se ajatus, kun me lopetetaan ajattelemasta, että motivaatio ja se hyvä fiilis tulisi olla läsnä. Tisi olla läsnä siinä joka hetkessä, vaan me hyväksytään se, et se ei aina välttämättä huvita meitä. Meidän mieli yrittää sabotoida, meidän mieli yrittää vetää takaisin sinne vanhaan, jolloin se on tosi normaalia, että jos me ollaan valittu tehdä ja sitoutua johonkin asiaan, joka tekee meille hyvää, niin meidän keho ja mieli tulee jossain vaiheessa ja sanoo, että hei nyt tätä on kestänyt tarpeeksi. Nyt tämä on jo pari viikkoa, kun sä oot pysynyt tässä, että nyt mennään takaisin vanhaan se vanha oli se oli hyvä, he ne hyvät vanhat ajat. Ja silloin me lähetään se vetoku, kun on sinne kova. Mutta jos me ymmärrettäissä ja hyväksyttäisi se, ei annettaisi sen hetken kertoa tarinaa siitä, että apua, miksi tämä on näin, miksi ei mun huvita, onko mä taas nyt lopettamassa kesken jotain, koska mua ei huvitakaan, mä en saita vietyä läpi, annettaisi sen vaan olla, että a hei, mä huomaan, että nyt se nousee se vastustus. Okei, koska mulla on puhuttu siitä, että ei pusketa, niin voisiko mä jotenkin auttaa itseni sen niin sanotun vastustuksen läpi, voisiko mä tehdä vähän kevyemmin. Jos mä olin päättänyt, että se on 10 minuutin, sanotaan vaikka hengitysharjoitus, niin voisiko se olla kahden minuutin. Jos mun mieli kahdenkin minuutin harjoituksesta väittää vastaan sanoo, että ei pysty, ei nyt, ei huvita, ei siitä ole apua, niin voisiko istua kaksi minuuttia paikallaan? Sano itselleen, että okei, sun ei ole pakko hengittää. Sun ei ole pakko tehdä mitään muuta kuin istua se kaksi minuuttia tässä. Viedään se semmoiseen kohtaan, missä meidän mielellä ei ole enää vastaväitteitä, mutta annetaan sen mielen kuitenkin ja kehon, mikä se nyt sitten ikinä onkaan, mikä siellä lähtee tuomaan niitä vastaväitteitä, niin tehdään sen myös yhteistyötä. Se tapahtuu just nimenomaan sillä, että madalletaan sitä odotusta, koska moni meistä on syönyt itseltään sen motivaation ja uuden tekemisen ilon ja on alkanut vähän kammoksuus sanaa rutiinit, koska me ajatellaan, että se on jäykkää, me ajatellaan, että se on puskemista. Mitä jos olisi ennen kaikkea uuden suhteen luomista siihen, että sä pystyt viedään asioita loppuun? Systyt tehdä asioita, jotka tekee sinulle hyvää nimenomaan uuden suhteen luomista, jossa tapaisit uuden ihmisen, niin et sä sitäkään alkaisi saman tien pakottaa, vaan sä yrittäisit ymmärtää, että okei, hei, toi ei ole sinua varten, no löydetäänköhän me jotain kompromissia tähän asiaan. Voitaisko me vähän luovia tossa? Me kohdattaisi tuntematon ihminen tai noin ehkä tuntematon, mutta me kohdattaisi joku meidän läheinen niin. Vähovitaan, etitään kompromisseja, mutta miksi me ei tehdä sitä itsemme kanssa? Miksi me ei tehdä itsemme kanssa sitä, että me löydetään ne kompromissit? Ja tämä on aina se, mitä me painutaan valmennuksissa, että yritetään löytää ne hetket, koska kun me saadaan itse me tekemään ja me poistetaan siitä täysin se vaikeus, eli me ei pistette tekemään sitä, mitä me eniten vastustetaan, mutta me tehdään se kompromissi. Niin silloin me aletaan olemaan enemmän itsemme puolella. Me huomataan, että okei, mä en puske, mun on jo pakko, tässä ei taistella tahdonvoiman kanssa vaan pienin askelein mä voin edetä tähän. Ja se on ollut sellainen, joka monella on ollut todella käänteen tekevää, että onkin alkanut ottaa sinne elämään niitä asioita, jotka oikeasti tekee hyvää. Koska se pistää meidät myös punnitsemaan sitä, että mikä minulle oikeasti tekee hyvää, mitä mä haluan. Otako mä tämän rutiinin vaan siksi, että se näyttää trendi käältä, mä ajattelen, että näin kuuluu tehdä vaianko mä tämän siksi, että mä ihan oikeasti haluan voida hyvin, tämä tuntuu mulle hyvältä, ainakin pitkältäimen, niin kuin mä sanoin, alussa ei välttämättä tunnu, mutta pitkällä tähtäimellä. Eli löydetään se syy. Sitten kun mä sanoin, että ennen kuin me mennään vielä niihin rutiineihin, niin mä haluan vielä vähän selkeyttää rutiinit, jotka tulee iloa. Mitä se ilo tässä kohtaa tarkoittaa? Koska se ei tarkoita tässä kohtaa innostusta tai sellaista hypetystä, että kun sä teet nämä rutiinit, niin sitten sä oot ihan semmoisessa todella fiiliksessä koko päivän se ei tarkoita sitä, vaan kun mä puhun ilosta, niin mä tarkoitan ehkä syvemmällä tasolla kehon tasapainoa, koska keho priorisoi aina ensin turvaa. Ja niin kauan kuin sun kehon selviytymistilassa, niin silloin sinne arkeen ei mahdu motivaatio, sinne ei mahdu inspiraatio, sinne ei mahdu muutoksen tuulia, koska muutos tuntuu raskaalta. Hälytystilassa keho priorisoi aina sen, että se varautuu, se tarkkailee ympäristöä ja nimenomaan niitä vähän huonoja asioita, sinne ei mahdu silloin sitä iloa ja kevyyttä. Joten sen takia me rakennetaan rutiinit keholle niin, että se tuo tasapainoa. Ja se tuo meille sitä iloa, se tuo meille sitä kevyyttä, se tuo meille sitä innostusta ja se tulee nimenomaan kehon tasapainon kautta. Jos olet joskus miettinyt, että minkä takia sä et voi vaan iloita enemmän tuntea enemmän olla enemmän fiiliksissä, niin se ei ole ehkä niinkään se oikea kysymys, eikä sekään, mitä lähteä tekemään, mikä tois sulle enemmän iloa, va mikä tois enemmän tasapainoa, mikä loisi enemmän sinne kehoon tilaa kokea sitä iloa. Kusta mä sanoin, että jos siellä on kuormitusta, jos siellä on stressiä siellä kehossa, niin silloin toki hetkellisiä ilonhetkiä me tunnetaan. Mutta me silti ollaan niin siinä realiteetin, sen hetken, realiteetin kourissa asiat, mitä pitää hoitaa, asiat, mitkä ei ole hyvin, vertailu, saamattomuuden tunne. Me ei päästä sieltä niin sanotusti, jos nyt voisi arvottaa, niin lainausmerkeissä parempiin tunteisiin. No, mennään nyt niihin rutiineihin. Mitä ne käytännössä on rutiinit, jotka lisää iloa suorittamista. Nämä nimenomaan on nyt aamurutiineita. Toki sä voit tehdä näitä missä kohtaa päivää tahansa. Ennen kaikkea sun ei tarvitse tehdä just näitä, vaan tässä mä jaan asioita, jotka mä oon itse huomannut omalla kohdalla ja asiakkaiden kohdalla toimivaksi. Se luo semmoisen pohjan sille kehon tasapaino, jotta sinne on tilaa lähteä muovautumaan uutta. Ykkönen on sata. Sanat luo meille energiaa ja sitä kautta ne luo meille sitä todellisuutta. Monesti kun me aamulla herätään, niin varsinkin jos me ollaan ylikierroksilla herkästi, saattaa saman tien lähteä ne päänsisäinen puheen miettimään sen päivän tapahtumia, sen päivän hoidettavia asioita. Ja semmoisia ikään kuin teräviä ajatuksia, jotka kertoo meille siitä pienestä hälytystilasta. Jos sä saat itse kiinni sellaisesta, ensinnäkin ehkä sä et ole edes pysähtyt miettimään, että minkälainen sun sisäinen puhe on aamulla, enkä tarkoita nyt, että onko se negatiivista vai positiivista, koska moni meistä tietää sen, että positiivinen sisäinen puhe ja negatiivinen sisäinen puhe. Vaan mä tarkoitan enemmän sitä, että tarkkaile, mitä se ehkä viestittää sulle se sun sisäiset ajatukset. Jos ne lähtee heti miettimään päivän tehtäviä, jos ne lähtee heti ratkomaan asioita, jos ne lähtee heti pyörittämään semmoisella. Sulle se ehkä tuntuu erilaiselta, mutta mä kuvailisin sitä terävällä tavalla asioita. Ni silloin siinä on suurempi todennäköisyys, että sulla on keho jo valmiiksi vähän virittynyt. Se on valmiiksi jo lähtemässä ratkaisemaan niitä päivän tapahtumia ja se kuluttaa heti osiin aamusta ikään kuin niitä paukkuja vähän liikaa. Ajattele enemmän niin, että me haluttaisiin, että se aamu nousee hitaasti, se on semmoista tasasta energianousua, ei sellainen tervä energiapiikki ja romahdus alas. Joten minkälaisia sanoja siellä sun mielessä liikkuu aamulla, sun ei tarvitse muuttaa niitä positiivisiksi. Mä en tarkoita tällä sitä, että pitäisi alkaa puhua todella positiivisesti ja sanomaan hyviä juttuja, vaikka jos se houkuttelee sua, tee se ihmeessä, koska sanojen voima on todella iso, niin kuin mä sanoin, ne luo energiaa, ne lua sitä kautta meille sitä meidän toimintaa, sitä kautta meidän todellisuutta. Jos se tuntuu sinulle omalta, niin ala puhumaan itsellesi vähän positiivisemmin aamulla. Mutta jos se ei tunnu yhtään luontaiselta, niin älä suinkaan tee sitä, vaan tunnista siinä kohtaa vaan ne ajatukset, minkälaisia ne on. Jos huomaat, että ne lähtee heti tosiaan ratkomaan, niin voisikö vähän tuoda niitä takaisin tähän hetkeen. Sanoin, että hei, ei lähetä nyt ratkoa tuota, nyt ei oo ton aikaa, pysytään tässä hetkessä. Kesitytään tähän, mitä me nyt tehdään. Otetaan ihan rauhassa, hidastetaan ehkä vähän liikkeitä, pehmenetään kehoa, jotta ajatuksetkin pehmenään, ajatuksetkin hidastuu. Me ollaan kokonaisuus, usein se, mitä meidän keho tekee, niin sen ajatukset tekee perässä. Seuraava. Eli ykkösrutiini oli tsekkaas sun päänsisäinen. Ja jos huomaa, että tämä ei ole kovin kummonen rutiini, mutta tämä silti on todella voimakas luomaan sitä pohjaa sinne meille. Seuraava, tee yksi asia kerrallaan, eli ei päällekkäisyyyksiä. Tiedätkö, miten helposti me tehdään montaa asiaa aamulla kerralla, varsinkin jos meillä on siinä joku aikataulu me sellaan samaan puhelinta, kun me ehkä syödään aamupalaa. Me tehdään muita asioita päällekkäin, saatataan tehdä jopa useampaa asiaa päällekkäin. Ja mä ymmärrän, jos meillä on aikataulu, silloin meillä on aikataulu, mutta jos sä saat siitä sun aamusta, edes 10 minuuttia menee niin, että sä et tee useampaa asiaa päällekkäin, niin et sun aivoille ei tule inputtia sieltä, täältä tuolta, ja sitten vielä kehollisesti sä yrität hoitaa samalla sen tämän ja ton. Ota sinne semmoinen hetki. Se voi tarkoittaa ehkä sitä, että kun sä vaikka valitset vaatteita, niin sä et kuuntele mitään tai keskustele kenenkään kanssa tai sä et just samaan aikaan syö aamupala ja selaa puhelinta. Mitä sulla onkaan? Mä en tiedä, mitä sun aamussa tapahtuu. Mutta jos sä käyt sitä aamua läpi ja sä erottelet niitä tekemisiä ja tapahtumia, niin voiko sä huomata, että siellä tapahtuu useampaa asiaa samaan aikaan. Ja jos sä pystyt ottaa sinne edes sen viiden minuutin, 10 minuutin pätkän, missä tapahtuu vaan yhtä asiaa rauhassa, niin silloin sä teet jo tosi ison plussate on sun hermostol. Koska se aamu luo meille usein pohjaa hermoston tasapainolle ja jos me ei aamulla ruokita sitä tasapainoa, niin ensinnäkin moni meistä saattaa olla vaikka vähän huonosti nukutun yän jäljiltä tai ei niin levollisen unen jäljiltä, on valmiiksi epätasapainossa. Mutta jos me aamulla lähdetään jo heti ruokkia sitä, niin silloin todennäköisesti se tulee näkyä siinä pitkin päivään. Me ruokitaan sitä epätasapainoa, me ruokitaan stressiä. Me ruokitaan sitä, että me halutaan nopea dopamiinipiikit. Me ruokitaan sitä, että meidän motivaatio on vähän koteissa. Me ruokitaan niitä asioita, mitä me ei haluta. Kolmanen on pieni asia ja silti monelle varmasti niin vaikea, ei puhelinta aamulla. Paitsi poikkeus, jos sä esimerkiksi teet jonkun hengitysharjoituksen tai valitset kuunnella jotain sellaista, missä sulla tulee hyvä olo jossain kohti aamua ja se on puhelimelta, niin tehdään siinä kohtaa poikkeus. Mutta ei sellaista, että aamulla lähtee heti tsekkaamaan puhelimesta, mikä sä tänään on, mitä uutisissa on tapahtunut, ei mitä somessa tapahtuu. Eli me katsotaan sieltä puhelimelta heti jotain, ja se vie meidät sinne ulkomaan, kun meidän pitäisi pysyä mahdollisimman pitkään, niin pitkään kuin pystytään, niin pysyy vielä kiinni itsessämme. Koska sitten kun me lähdetään liikkuu meidän päivässä, niin siellä on tekijöitä aivan tarpeeksi, jotka repii meidät pois itsestämme. Joten ajattelee semmoisen ajatusleikkänä nyrkkisääntönä se, että mitä pidempäänsä pystyt pysyä itsessäsi kiinni. Sitä parempi sun päivästä tulee. Puhelin kuluttaa meitä todella paljon. Jos me ollaan puhelimella heti aamusta, saman tien saadaan sitä semmoista nopeaa viihdytystä ja aivoille ärsykettä se usein laskee meidän motivaatiota siellä päivän aikana, se heikentää meidän keskittymiskykyä, siinä on niin paljon hyvää, mitä tapahtuu, kun me pitkitetään sitä, että me otetaan se puhelin käteen ja ruvetaan selaamaan sitä. Ja jossa tosiaan jotain semmoista niin sanotusti hyvää sisältöä kulutat sieltä puhelimelta ja heti aamulla jotain esimerkiksi, että se kuuntelet, niin tunnista siinäkin, että minkä kuluttaminen ruokkii hyvää oloa ja mikä vie sut kauemmas itsestäsi. Eli minkä kuluttaminen saa sut pysyä silti kiinni itsessäsi, ja sitten täytyy muistaa, että se hiljaisuus on myös hyvä asia meille harjoitella ja aamu, vaikka se olisi vaan kaksi minuuttia, niin sekin tekee hyvää. Neljäs rutiini, joka on minulle semmonen ydrutiini, ja mistä mä en neuvottele. Monet asiat on semmoisia, että jos minua ei huvita, jos mä tunnen vahvasti sitä vastustusta, niin mä jätän ne tekemättä, koska se ei ole niin vakavaa. Miedän, että kun mä oon tänään itteni puolella ja kuuntelen ittenä, niin huomenna mä taas palaan siihen asiaan, mikä tänään ei huvittanut. Eli muista asioissa mulla on aika paljon joustavuutta. Mutta hengitys on semmoinen, mitä mä yritän pysyä siinä. Ja se ei aina huvita. Se ei aina tunnu siltä, että jos tämä on se, mitä mä haluan tehdä useimmiten nykyäänkin kyllä, koska mä tiedän sen olonmuutoksen, mitä tapahtuu sen jälkeen. Mä tiedän, miten se on muuttanut kääntänyt mun elämän ihan päälailleen. Mä tiedän, mä onyt omin silmiin, miten se on muuttanut niin moneen mun asiakkaan elämän. Joten se on asia, josta mä yritän pitää kiinni todella vahvasti vaikka mua ei huvittaisi, koska se on nimenomaan toiminta, joka saamut pysyy itteni puolella. Ja niin kuin mä sanoisin alussa, että joskus, jos me halutaan jotain tämmöisiä ottaa toimintoa sinne ja se tuntuu tosi vastustavalta, tai me aina huomataan, että me keksitään niin sanotusti jotain tekosyitä, että mulla ei ole aikaa. Tai se aloiminen tuntuu niin vaikealta, koska me koetaan, että mulla ei ole aikaa. Ni silloin tehdään edes se, että me laitetaan sitten matto siihen lattialle tai mihin sitten ikinä mennäänkään tekemään se harjoitus ja mennään siihen kahdeksi minuutiksi. Vaikka me ei hengitettäisiin yhtään sen harjoituksen mukaan, niin me istutaan siinä kaksi minuuttia. Todennäköisesti me halutaankin sitten vähän hengittää mukana. Seuraavana päivänä me ehkä ollaan siinä kolme minuuttia, hengitetään vähän enemmän mukana ja sitten monesti käykin niin, että tekeekin koko harjoituksen ja olo on tosi hyvä. Annetaan itselle me se mökösmahdollisuus. Eli jos meidän joku osa sanoi, että en halua en tee, niin sanotaan, että okei, ei ole pakko tehdä, mutta silti istuutään olet tässä hetken aikaa. Ja sitten sä olet selvinnyt oikein hyvin, annetaan itselle me siitäkin kiitosta. Hengitysharjoitus tosiaan on semmoinen, mistä mä yritän pitää kiinni. Koska se on se, mikä luo sen pohjan sille päivälle. Ja kun me aloitetaan se aamu niin, että me otetaan ne meidän reaktiot haltuun ja me vaikutetaan siihen meidän olotilaan, niin me ei mennä sitä päivää ollenkaan niin autopilotilla. Silloin meillä on mahdollisuus ensinnäkin tunnistaa, että hei, nyt mä en ole ihan tasapainossa. Meillä on mahdollisuus päivänkin aikana tuoda itse me takaisin tasapainoon erilaisiin tavoin ja sitten me opitaan myöskin saamaan se aamu todella erinäköiseksi. Jos et ole kokeilut, niin ehdottomasti kokeil. Aloittaa hengitysharjoitukset ne muuttaa sun elämän. Siinä kohtaa on aina hyvä tunnistaa, kun mietitään hengitysharjoittelua, niin on tosi hyvä tunnistaa ja kaikissa muussakin aamun toiminnassa, että missä tilassa mä tällä hetkellä olen, onko mä ylivirittynyt. Jos mä oon aamun jäljeltä ylivirittynyt, voi ehkä tuntea, että syki on jo valmiiksi vähän korkeimmalla, ajatukset on levottomia. Hengitys voi olla vähän pinnallista, tuntuu vähän kireältä kassa. Ni silloin ei välttämättä halua kovinkaan intensiivisia asioita siihen aamuun, koska intensiteetti lisää intensiteettiä. Ja jos olet jo virittänyt, niin siellä kehossa on jo sitä intensiteettiä. Eli oli se sitten hengityksellä, liikkeellä millä tahansa. Jos mä itse huomaan, että mä oon valmiiksi jo ylikierroksilla aamulla, niin silloin mä haluan priorisoida enemmän jotain, mikä laskee tuo tasapainoa, rauhoittaa. Ja sitten sen jälkeen, kun mä oon tehnyt sen rauhoittamisen, niin sitten voin lähteä tekemään jotain intensiivistä. Mutta mä katson, että mikä se pohja on, mikä se pohja tunne on. Ja mä vaikutan siihen sen mukaan, että mikä tuo siinä päivänä tasapaino. Ja sen jälkeen voi lähteä tekemään sitä vaan. Hengitysharjoitus, niin se ei ole mulle semmoinen neuvottelukysymys. Ja oikeastaan tääkin on semmoinen vinkki, joka kannattaa rutiineissa ottaa, että mietin joku asia, mikä ei ole sulle neuvottelukysymys, koska se poistaa sitä päätösväsymystä. Kun sä oot päättänyt, että sä neuvottelee itse kans tietystä asiasta, niin silloin sä poistat sen päätösväsymyksen, että teenkö, onko mulla aikaa, eiks mulla aikaa, kannattaako mun tänään tehdä, eiks mun kannata tänään tehdä, vaan kun sä oot päättänyt, että sen sä teet joka tapauksessa, vaikka se olisi vain 30 sekuntia, niin silloin sä teet sen, sä hoidat sen alta pois ja sä tuut huomaa ne tulokset. Eli valitse säkin joku tämmöinen asia, missä sä et kysele iteltäs ja neuvottele itse kanssa, että teenkö vai enkö te. Kato, että se on linjassa sun hermoston sen hetken tilan kanssa, koska muuten se on just vaan semmoinen, mistä mä alussa mainitsin. Mihin me yritetään itseme laittaa. Jos me tehdään jotain vaan sen tekemisen vuoksi, niin silloin se ei välttämättä vaikuta meidän oloon. Ja niin kuin mä sanoin, että näiden rutiinien, jotka tuo iloa, niin näiden ydintarkoitus on tuoda tasapainoa saada meidä itsemme puolella. Ni silloin me halutaan nimenomaan katsoa, mitä musta tänään tapahtuu. Mitä mä tässä kohtaa kaipaan, minkälaisen esimerkiksi hengitysharjoituksen mä kaipaan, mitä mun olo kertoo? Sitten tietenkin, mitä tähän me voidaan lisätä, mä ajattelin, että lisään tähän loppuun liike, koska liike on tosi hyvä, mutta se on sellainen, mikä ei välttämättä riippuen aina, että paljon meillä on aikaa ja niin poispäin. Sitä mä en ole tässä ehkä kokenut se on merkityksellinen, mutta se ei ole se puuttuva palanen tässä, vaan ne tärkeimmät on ensinnäkin kerran ykkönen. Ota se päänsisäinen ajatusma ei välttämättä haltuun, mutta huomaa, mitä siellä tapahtuu. Huomaa, mitä se kertoo sinulle siitä sun hetken vireystasosta, jos pystyt, niin muokkaamaan niitä vähän, jos et pystyy, niin ainakin huomioi. Kakkonen, tee yksi asia kerrallaan. Eli ei päällekkäisyyksiä, annetaan keholle se rauha, minkä se tarvii. Ja yksi asia kerrallaan. Kolmonen puhelin pois, mitä pidempään, sen parempi. Nelonen hengitysharjoittelu, jossa teet sen, sun elämä tulee mullistua. Ja sitten oli se, että tämä ei ollut täällä nyt omana kohtanaan, mutta yritetään mahdollisimman paljon pysyä semmoisessa kiinni itsessä. Eli ei mennä sinne ulkomaan niillä ärsykkeillä ja sitten se liike, mutta se ei välttämättä mahdu sinne aina mulla itsellä aamuun ja mä huomaan silti, että ei mun aamu siitä mene pilalle, vaan enemmän se on nämä ensimmäiset asiat, jotka on ne tärkeimät. Ja nyt jos sä huomaat, että näistä mikään ei ole suorittamista, vaan ne on nimenomaan vaan semmoista pohjan luomista. Ja se on se, mikä mahdollistaa meille sen motivaation inspiraation hyvän fiiliksen ilon. Kysy iteltäs myöskin kun sä alat tekemään niitä sun, kun sä mietit, että minkälaisen rutiin mä haluaisin, niin kysy iteltä, että tarvi mä aikaa. Mikä minulle siellä aamus on tärkeintä. Onko se sitä, että mulla ei ole kiire vai onko se sitä, että minulla on siellä joku tietty rituaali kaikille meille se ei ole sama asia. Noin asiat, mitä mä luettelin, niin ne tekee meille kaikille hyvää, koska ne on kaikille semmoisia keinoja säädellä sitä omaa hermostoa, mutta muuten mieti, että miltä se sun ihan aamu näyttäisi ja sitten tee siitä tietenkin semmoinen realistinen, että sun on helppo tehdä siitä sen näköinen, mutta onko se aika, mitä sä kaipaat? Onko se joku tietty rituaalirutiini? Kaikilla se ei tosiaan ole sama. Muista myöskin, älä ota sitä sun rutiinia jäkästi. Tää ei ole sääntöllistä, koska se jäykkyys se vielä sinne suorittamiseen. Ajattele enemmän, että tämä on sulle harjoitus kuunnella kehoa, ei sun järkeä, ei sun analysoivaa mieltä. Joten mistä sä et halu neuvotella, mikä on se sun semmonen, mistä ei neuvotella, poistat päätösväsymystä sillä, rupet kuuntelema kehoa, tuotin te saamulta tasapainoon ja satut huomaa eron sun päivissä. Siinä oli tämän kertainen jakso, kiitos, että sä olit mukana. Toivottavasti sä saat tästä jotain uutta ajateltavaa kotiin vietävää ja hei, josta tykkäsit tästä jaksosta ja sulla on joku tuttu. Känä tällainen, että sekin voisi tykätä hyötyä tästä. Olen äärimmäisen kiitollinen josta ja seuraavaan kertaan ja nyt me elää sitten todeksi.