Jos egosi ei olisi tielläsi, olisit jo saavuttanut villeimmätkin unelmasi

Pelko, häpeä ja vertailu jarruttavat unelmia, mutta ne myös paljastavat suunnan. 

Monesti huomaamattamme annamme vertailun ja epävarmuuden hiipiä kuvioihin, kun olemme menossa kohti uutta. 

Nöyryys ei palvele joka hetkessä, mutta kun osaamme nöyrästi astua aloittelijan saappaisiin, tapahtuu etenemistä.

Kuuntele jakso, joka auttaa sinua irtautumaan egon otteesta, jotta voit edetä kohti villeimpiä unelmiasi.

Chapters

• 0:00 Tervetuloa Ja Teeman Avaus
• 0:37 Ego Ohjaa Pelolla
• 2:33 Epäonnistumisen Pelko Jarruttaa Unelmia
• 6:22 Yrittäjyys, Urheilu Ja Häpeän Sieto
• 10:40 Koulutus, Vertailu Ja Toiminnan Lukko
• 13:10 Trikkerit Mahdollisuuksina
• 17:33 Eri Lähtökohdat, Silti Sama Työ
• 20:13 Neljä Keskeistä Oppia
• 23:10 Ole Aloittelija Kaikilla Elämänalueilla
• 24:52 Yhteenveto Ja Loppukiitos

Transcript

SPEAKER_00: 0:03

Tervetuloa elästä todeksi podcastin pariin. Tämä on podcast, jossa mitään unelma ei ole liian suurni elettäväksi toteen. Mä oi, kuuluttu mielenvalmenta ja yrittäjä ja häitti ja paljon muuta. Tässä podcastissa mun parhaat työkalut, kiit inspiraatiota ja uusia ajatusmalleja, jotta voit alkaa elämää todellakin kunhalita ja ihastuu ittees vielä enemmän matka palrella. Jos sä olet valmis elämä sen todeksi, niin nyt mennään. Se, et sä suostut ja opettelet olemaan huoneen, niin sanotusti lainausmerkeissä huonoin tyyppi, se tulee viemään sut pitkälli. Kuunteliko jo yrittäjyyden vierasjakson jakson, jossa me saatiin vieraaksi yrittäjä johanneslainen. Mä ajattelen, että mä haluan jakaa nyt tähän samaan ajankohtaan, samaan syssyn, tämmöisen lyhyen solujakson, joka tavallaan liittyy aiheeseen. Mä nimittäin mainitsin siinä jaksossa, että yrittäjyys nostaa paljon esiin, ainakin mun omalla kohdalla se on nostanut paljon esiin tämmösiä henkilökohtaisia lukkoja ja rajoittavia uskomuksia, koska yrittäjyyteen sä tietyllä tapaa kaadat niin paljon sitä omaa intohimoa ja sitä omaa personaa. Toki varmasti tämän henkilökohtaista riippuu, että kuka ja mitä tekee. Mutta omalla kohdalla se on ollut sellainen, missä laittaa itsensä haavottuvaiseen asemaan, koska laittaa itteensä esille ja laittaa sen oman tuotoksensa esille, niin se nostaa paljon esiin lukkuja ja rajoittavia uskomuksia. Sen takia ajattelin, että otetaan tämä jakso nyt tähän samaan. Koska jos sulla on olo et ole riittävän hyvä tai sä et toteuta sun unelmia, niin silloin tämä jakso on sulle. Yksi asia, joka on niin iso oppi ollut mulle elämässä, ja oppi, jota yrittäjyys on korostanut ja nostanut sitä vielä enemmän esiin, niin se on se, että jos sä meet ego edellä, niin sä tulet aina jarruttamaan sun elämässä. Mitä mä tarkoitan tällä, kun mä sanoin, että jos sä meet ego edellä? Ennen kuin me voidaan mennä siihen itse aiheeseen, niin puhutaan hetki eosta, koska se on se, joka ei haluaisi olla se huoneen huonoin. Se on se, joka ei haluaisi näyttää huonolta, näyttää haavoittuvaisuutta, joka pelkää epäonnistumista. Meillä kaikilla on yksinkertaistetusti selitettynä se niin sanotusti haavottunut puoli, se puoli, joka ei tosiaan se ei halua tulla nähdyksi huonona vääräisena, se on se puoli, joka halua muiden hyväksyntää. Ja kutsutaan sitä nyt sitten tässä vaikka ekoksi. Ja vaikka se palvelee meitä tiettyyn pisteeseen asti, se ego, koska sen ansiosta me toimitaan sopusasti muiden kanssa ja se voi parhaimmillaan toimii semmoisen hyvänäkin aurina joissain tilanteissa. Niin silti pahimmillaan ja tämä on useimmiten se juttu, on se, että me annetaan sen ekon, ohjata meidän valintoja elämässä. Silloin meidän elämässä on läsnä pelko epäonnistumisesta, pelko näyttää huonolta, omissa silmissä, muiden silmissä, pelko näyttää osaamattomalta, väärällaiselta, ja ne estää meitä tekemästä valintoja meidän elämässä, ne estää meitä liikkumasta kohti meidän unelmia, ne estää meitä muodostamasta syviä ihmissuhteita, koska me pelämään laittaa itemme likoon. Eli se ego estää meitä laittamasta itteemme likoon. Ja jos näin mietitään asiaa, niin totta hitsissä silloin estää meitä myös saamassa niitä huikeita kokemuksia elämässä, koska me mennään jarru päälle. Jos sua alitajuisesti ohjaa se, mitä muut ajattelee tai näytäksä omissa tai muiden silmissä epäonnistujalta, niin sä tuut jarruttaan monen asian kohdalla, koska silloin sä tuut suojele ittees, tai sä et ehkä anna itse asiassa ajatella, että joku asia olisi sulle mahdollista. Menee aina vähän semmoinen pieni kuori edellä, ettei sua vaan satu. Koska se on se meidän alitajunna, vähän niin sen ekon tehtävä suojella. Silloin se meidän alitajunta sanoo jo etukäteen, että mietin, mikä pettymys sä olisi itsellesia muille, jossa nyt epäonnistuisi ja sä lähti kokeilemaan tätä juttua ja sä epäonnistuisit. Ja tää saa meidät pysyä paikalla jopa niissä tilanteissa, joissa meidän ei olisi hyvä pysy paikalla. Ja mä en nyt sano, että sun pitäisi toteuttaa nyt jotain isoa ja villiä ja lähteä jahtaa sun suurempia unilmia just nyt, mutta mä sanon, että sun pitäisi työstää ikään kuin sitä sun egoa. Pelkoa epäonnistua, pelkoa olla haavoittuvainen. Ja sun pitäisi kasvattaa sun sietoikkunaa epäonnistumiselle, epävarmuudelle, huonona olemiselle. Koska jos sä et tee sitä, niin sä tulet menemään tämän elämän läpi jättäen oikeasti kuulematta sen, mitä sun sydän kaipaa. Koska monesti se ego on se, mikä menee järki edellä. Se miettii, mikä on järkevää, se miettii, miten nyt yleensä asiat kuuluisi tehdä, mutta muista, että sulla on tämä yksi elämä elämä, joten opisi sietämään epäonnistumista silloin sä uskalla tehdä muutoksia sun elämässä. Koska ajattele asiaa näin, sehän on ihan loogista. Jos me pelätään epävarmuutta, epätietoisuutta, epäonnistumista, ei me silloin haluta lähteä kokeilemaan mitään. Me mieluummin suojellaan itteemme sillä, että mä pysyn tässä paikalla. Ja miten tämä koko homma liittyy yrittäjyyteen, on se, että yrittäjyys ja itse asiassa myös kilpaurheilu, niin on opettanut mua eniten siitä, miten sijet sitä, että epäonnistuu. Miten sietää sitä, että näyttää huonolta? Koska sä et voi tehdä niistä kumpaakaan ilman, että sä otat sen riskin, että sä epäonnistut. Sä laitat itse sikoon ja sä niin sanotusti epäonnistut. Ennen mä semmoinen, tai itse asiassa sanotaan näin, että kyllä voi tehdä, mutta tekee silloin jarru päällä. Koska ennen mä olin sellainen, että mä en laittanut itteeni niihin tilanteisiin, joissa oli mahdollisuus epäonnistua. Tai sitten mä vähättelin sen asian merkitystä mulle itselleni. Esimerkiksi silloin, kun mä kilpailin ratsastuksessa, niin silloin alussa mä sanoin itselleni aina en kisoja, että ei silloin niin väliä, miten ne menee. Mä menen vaan nyt vähän harjoittelemaan tai meillä on nyt monta syytä, mikä se ei välttämättä tule onnistuu. Eli mä puhuin sen asian jo tosi pieneksi ennen kuin mä menin sinne kisoihin. Mä vähättelin sen asian merkitystä. Kos se olisi ollut liian haavoittuvaista näyttää ennen kaikkea itselle, mutta toki myös muille, mutta ennen kaikkea itselle. Mä en halua epäonnistua! Ni sitten se oli helpompaa sanoa, ettei se epäonnistuminen haittaa tai eihän me oikeastaan edes epäonnistuta, koska ei me menn mitään tavoitteleekaan. Se oli helpompaa, kun antaa muiden nähdä se epäonnistuminen ja antaa muiden ja itsensä nähdä, että se haittaisi se epäonnistuminen. Täystä mä menin kyllä kisoihin, mä muistan, että mä menin kyllä. Tämä oli tosiaan alkuvaiheessa, mutta mä en mennyt mihinkään tosissaan. Eli en ole oikeasti laittanut itteen niin likoon, en ole oikeasti yrittänyt, en ole oikeasti panostanut. Koska jos mä vähättelin sen kaiken merkitystä, niin en mä silloin voinut epäonnistua. Se oli todella hyvä suojakuori, mutta se totuus kuitenkin oli myös se, että en mä nyt halunnut tehdä sitä vaan puol tehollaa. En haluta tehdä mitään, mikä on meille tärkeää, että me ei koskaan saada mahdollisuutta onnistua siihen. Onneksi silloin kuitenkin aloitin työstää jo sitä mentaalipuolta, koska kun mä lähdin yrittäjyyteen, niin silloin olin jo kasvattanut tosi hyvin kapasiteettia ja epäonnistua ja istuu jopa sen häpeän kanssa, joka epäonnistumisesta tulee. Koska mä väitän, että moni asia me ei laiteta itteemme likoon monessa asiassa, koska me pelätään sitä häpeää. Häpeä tulee siitä, että me tullaan torjutuksi. Häpeä tulee siitä, että joku ei näe meitä niin kuin me oltaisiin haluttu, että se näkee meitä. Häpeä tulee siitä, että joku ei just ymmärrä meitä. Häpeä tulee siitä, että joku lopputulos ei ollut semmoinen, mitä me haluttaisiin. Monesti sen kaiken taustalla on häpeä. Me halutaan välttää sitä häpeää. Tässä kohtaa mulla oli tosiaan kasvanut jo se kapasiteetti epäonnistua ja tosiaan istuu sen häpeän kanssa. Istumisella mä tarkoitan sitä, että ei antanut enää niiden tilanteiden ja epämukavien tunteiden uskotella, että tästä ei tule mitään ja vetäytyy, ja nyt mä tein ihan vaan puoli teholla. Eli mä en antanut enää sen epämukavan tunteen vaikuttaa mun toimintaan, koska mä ymmärsin, että tämä on vaan epämukava tunne, mutta ei kerro mitään siitä totuudesta. Ja vaikka mä olin opetellut epäonnistumisen sieltämistä paljon, niin mä muistan, että pari vuotta sitten oli semmoinen kokemus, joka sai mut miettimään. Se oli mulle merkityksellinen kokemus ja se sai mut paljon miettimään ja palaamaan siihen peruskysymyksen ääreen, että uskallaanko mä olla se huoneen huonoin tyyppi. Pari vuotta osallistuin sellaiseen koulutukseen, jossa joka ikinen osallistuja oli paljon kokeneempi ja siltä osin, voi sanoa, lainausmerkeistä, tai en tiedä tarviikseen lainausmerkkejä. Kyllä ne oli fiksumpia siltä osin, koska niillä oli niin paljon kokemusta enemmän mitä mulla. Ne oli niin paljon edellä ja ne oli saavuttanut ihan sairaan hienoja asioita mun silmissä. Silloin muun ei ollut pitkään aikaan haitannut olla ikään kuin se huoneen huonoin, koska ajattelin, että sehän on aivan loistava mahdollisuus oppia. Mutta siinä hetkessä se oli vähän musertavaa, että voi ei. Ja tosiaan ei ollut tullut pitkään aikaan, koska mä olin jopa nauttinut siitä, että mä sain olla se kokemattomin, koska mä nautin uuden opettelusta. Tässä kohtaa kaikki muut oli tehnyt, ne oli ehkä niin isoja ja hieno juttuja. Ja kuitenkin me ikään kuin kaikki oltiin siinä samassa tilassa, niin mä en voinut sille mitään, että mä tunsin itse, niin vähän ehkä voisi sanoa mitättämäksi. Ja tästä päästään siihen. Vertailu se pysäyttää meidät. Aina kun me vertaillaan itseään mehonkin toiseen, se pysäyttää sun toiminnan. Ja vaan ja ainoastaan sun toiminnan. Kun sä vertailet ittees johonkin toiseen, jonkun toisen tilanteeseen, jonkun toisen elämään, niin sä ite jäät vaan luuppaa siihen tunteeseen, siihen tilanteeseen, siihen energiaan. Maailma menee eteenpäin, mutta sä tuhlaat sun energian aivan väärään suuntaan. Ja tämä on jotain, mitä mä näen myös esimerkiksi asiakkailla, etenkin joskus ryhmävalmennuksissa, koska niissä jaetaan koko ryhmälle, jos haluaa, niin voidaan jakaa onnistumisia. Moni on sanonut, että välillä ne muiden onnistumiset ne saa tuntea itsensä huonoksi. Ja seh on tosi inhimillistä. Ja mä aina sanonkin siinä kohtaa, että tämä on se loistava hetki kääntyy sisäänpäin. Tämä on se hetki, missä me ei haluta alkaa välttämään sitä, etteikö me nähtäisi, muut onnistuu, vaan tämä on se hetki, missä me voidaan muistaa, että hei mullakin on se kapasiteetti, kyky ja voima onnistua. Eli se toisten onnistuminen, että muut on lainausmerkeissä edempänä tai parempia tai mitä se sun mieli ikinä syöttääkään, että se ei olisi meille merkki siitä, että me ollaan jäljessä, me ollaan huonoja, meistä ei tule mitään, vaan se olisi meille merkki. Kysyä iteltämme. Kertookko tämä tunne siitä, tämä epämukava tunne siitä, mitä mä haluan. Koska monesti, jos me vaikka tunnetaan kateutta tai joku trikkeriä, niin siellä saattaa olla paljon jotain, mitä me haluttaisiin, mutta me ei itse vaan ilmenetä. Se on myöskin hyvä hetki kysyä, että onko itseltään, vois mä istua sen epämukavuuden kanssa ja hyväksyä sen, että mullakin on mahdollisuus kehittyä ja oppia. Eli tämä on oikeastaan mulle muistutus ja mahdollisuus kehityksestä, oppimisesta. Ei suinkaan viesti, joka kertoo siitä, että onko minä hyvä vai huono ihmisen. Voisi mä nähdä, missä mulla on ne kehityskohdat ilman, että mä vertailen itteeni tuohon toiseen. Ja joskus tämä on tosi vaikeaa. Tähän liittyy tietenkin myös niin moni tekijä ihan jo siitä lähtien, että kuinka kuormittuneita ne me vaikka siinä hetkessä ollaan tai minkälainen pohja meillä on lapsuudessa rakentunut, että jos me ollaan tosi kuormittuneita, niin silloin meidän on tietenkin vaikea nähdisuuksia omalle kohalle, varsinkin niitä toiminnan mahdollisuuksia. Me saatetaan nähdä, että muut tekee hieno juttuja. Mutta me vaan itse ollaan niin laput silmillä ja suossa sen oman olomen kanssa joskus, että sieltä on tosi vaikea nähdä mahdollisuuksia. Ja sitten tietenkin meillä kaikilla on erilaiset taustat lapsuudessa rakentunut sinne, miten me nähdään epäonnistumisen, miten me nähdään se meidän oma arvo. Kaikki tämmöinen tietenkin vaikuttaa. Mutta vaikka meillä voikin jossain kohti olla eri lähtökohdat, niin se ei silti tarkoita, etteikö tämä olisi se työ, mikä me kaikki halutaan tehdä itsemme kanssa. Kun me nähdään jotain trikkeröi meitä, se ei ole viesti meille siitä, että me ollaan huonoja, vaan se on viesti meille siitä, että ehkä tossa on jotain, mitä mä haluan. Ja hei, tossa on mulle kasvun mahdollisuus. Tuossa on mulle mahdollisuus kehittyä. Ilman, että me annetaan sen ekon tulla siihen tielle ja sanoa, että hei, jos sä et ole tehnyt yhtä upeita juttuja kuin vaikka toi ja toi, tai jos sun tulokset tässä kohtaa ei ole samanlaiset kuin toi ja toi, niin se kertoo, että sä oot huono, vetäydy ja välttele. Koska eku haluaa, että me peruutetaan tai se halua, että me jollain tavalla sabotoidaan se koko homma. Se on se työ, mitä me halutaan tehdä, että me ei tiputtaisi sinne. Mutta koska mä sanoin, että on lyhyt jakso, niin pitääksemme nyt tämä jakso semmoisena, niin mä summan nyt lyhyesti ne opit, joita se on opettanut mulle, että on se, kun on kokenut huonomuutta. Tärkeimmät opit siinä, kun kokee sitä huonommuutta. Kokeeet on niin sanotusti se huoneen huonoin, kokemattomin, osaamattomin, tyyppi. Se on opettanut sen, että uskalla olla haavottumainen. Ennen kaikkea itsellees. Jos sä suojelet itseäs, iteltäs, niin se on aika muistahän kiertämistä. Tästä esimerkkinä vaikka just se, että en halunnut edes siellä urheilussa myöntää itselleni, että se olisi oikeasti totta kai haluaisin mennä sinne tosissaan, niin se oli helpompi suojella itseä iteltä, omalta pettymykseltä ja sanoa, että no ei silne ole niin väliä. Sama me tehdään ihmissuhteissa. Me ei olla haavottuvoisia itsellemme, vaan me liian herkästi sanotaan, ei toi edes haitannut mua mitään, kyllä mä kestän. Me ajatellaan välillä, että me suojellaan toista, mutta usein me kyllä suojellaan ennen kaikkea itemme. Joten ykkös oppi on se, että uskolla olla haavottuvainen ennen kaikkea itsellesi, uskolla myöntää itselles, mitä sä haluat ja älä vähättele sitä. Sen jälkeen uskolla myöntää itsellesi myös haavottuvaisesti, että heräsi epämukava tunne, kun mä näen, että on joku toinen tekee vaikka jotain, mitä mä haluaisin. On haavottuvainen, koska sieltä sä löydät sen reitin eteenpäin. Jos sä jäät vaan semmoiseen peittelyyn, niin se on usein se suo, mihin me upotaan. Seuraava oppi. Se, että joku toinen on parempi ja sä tunnet siitä huonomuutta. Se ei aina tarkoita kuitenkaan, että sun pitäisi tehdä asiat samoin kuin mitä se toinen tekee. Mutta se on viesti tehdä jotain, ei jäämettyä. Eli kun sä näet, että joku toinen tekee jotain, niin meillä helposti herää se ajatus, että minunkin pitäisi. Ja siinä me unohdetaan se meidän oma voima, me unohdetaan se meidän oma fokus, meidän oma visio, meidän omat tavoitteet, meidän omat unelmat ja me nähdään vain, mitä kaikki muut tekee. Tämä saattaa näkyä niin yksinkertaisissa asioissa, vaikka että me nähdään, että joku toinen somessa laittaa, että miten se on tekemässä jotain kivoja juttuja. Ja me ajatan, että pitäisikö minunkin, mä istun kotona, pitäisik minunkin olla tekemässä kivoja juttuja, vaikka me oikeasti haluttaisiin istua kotona. Tai sitten me nähdään, että joku toinen on tosi paljon rauhoittumassa ja ottaa tilaa itselleen ja rauhaa. Ja me ollaan taas kalenteri täynnä, niin me ruvetaan miettimään, apua, pitäisikö minunkin ottaa ihan rauhassa, pitäisikö minunkin tyhjää koko mun kalenteri, vaikka mä noutin tästä, mitä mä teen. Se sokeuttaa meidät usein siltä, mitä me halutaan. Joten kun sä koet, että joku toinen tekee tosi hyvin. Sä koet huono muuttaa esimerkiksi vertailua. Muistan, että ei silti aina ole merkki, että sun pitäisi lähteä juoksema sinne samaan suuntaan, mutta se on sulle ehkä merkki kuitenkin siitä, että sun pitää ei nyt ehkä juoksee, mutta ainakin kävelee päättäväisin askelin johonkin suuntaan. No, kolmas ja tärkein oppi on hermoston tasapaino, on kaiken A ja O. Kaiken se ydin. Koska jos sä oot ylivireinen ja alivireinen, niin sä tulet aina olemaan reaktiivinen. Sä tulet vaan reagoimaan sieltä huonosta olosta käsin. Sulla on niin paljon pinnaa näet enemmän epävarmuuksia, sua rupeaa ahdistamaan nopeammin, sä tulet menettäm hermosnopeammin, sä et tu hakeutunut yhteyteen, niin usein sä tulet vetäytymään, mitä se sitten ikinä sun kohdalla onkaan. Niin se, että me pidetään ennen kaikkea siitä meidän omasta hyvinvoinnista huolta, se on kaiken A ja O, koska siihen päälle on niin paljon helpompi rakentaa kaikki muu. Mä muistan, monta monta kertaa, varsinkin alkuvaiheessa. Mä en pitänyt siitä omasta hyvinvoinnista niin hyvää huolta, niin se oli semmoista vuoristorataa, tuli se hyvä hetki, mutta sitten tuli myös se vetäytyminen, koska ei sillä hermostolla ollut kapasiteettia kannatella sitä uutta. Ni sitten aina tuli se vetäytyminen ja selittely, että miksi joku ei onnistu tai miksi mä en haluakaan jotain asiaa ja niin poispäin. Mutta kun kehossa on tasapaino, niin silloin me osataan tunnistaa omat rajat. Me osataan tunnistaa, milloin on aika vähän vaikka ottaa lepoa, milloin aika painaa kaasua ja tunnistetaan myös enemmän ikään kuin kirkkaalla mielellä. Et okei, mulla voi olla epämukava tunne, mutta se ei ole niin ylivoimainen, että se lamaannuttaisi. Joten hermost on tasa painoa kaiken ao. Neljäs oppi. Uskalla olla nöyrää, liian moni meistä yrittää peitellä sitä huonommuuden tunnetta ja puske yksin. Me ollaan ylpeitä asioissa. Me ei olla riittävän nöyriä monessakaan asiassa. Me ollaan liian ylpeitä pyytäksemme apua. Me ollaan liian ylpeitä vaikka ihmissuhteissa pyytäksemme anteeksi. Me ollaan liian ylpeitä ollaksemme aloittelijoita, ollaksemme huonoja jossain. Älä o liian ylpeä, koska se pitää sinut kiinni epävarmuudessa. Toki tunne oma arvos, mutta se ei ole sama asia kuin se, että me ei uskallettaisiin olla haavottuvaisia, uskallettaisiin avautua. Ja sitten tietenkin avaudutaan vain niihin asioihin, mitkä ikään kuin on turvallisia tiloja avautua. Mä en tarkoita, että sun pitäisi nyt mennä ole haavottuvainen ja avautua koko kansan nähden, koska se voi vaan repiä enemmän meidän haavoja auki. Mutta se et tunnista missä sä tietoisesti valitset suojella sun omaa energiaa ja missä sä sitten suojelet omaa energiaa, vaikka sun ei oikeasti kuuluisi tehdä niin, ja se suojelu saa sut pysymään jumissa ja toistamaan niitä samoja kokemuksia, samoja käytösmallia, samoja jumitiloja. Joten ollaan vähän nöyrempiä oikeissa paikoissa. Ja sitten toki loistetaan myös oikeissa paikoissa. Ne ei syöt toisiansa pois millään tavalla. No siinä nyt oli nämä kohdat. Ja mä uskon, että jos sä uskallat olla huoneen huonoin tyyppi, se tulee viemään sinua huoneisiin, jossa sun unelmat kuitenkin voi toteutua. Koska vaikka mä silloin koin, että apua o mitä mä teen täällä huoneessa näiden muiden ihmisten kanssa, niin sieltä kuitenkin syntyi kontakteja, sieltä syntyi kipinää, sieltä syntyy inspiraatiota, mutta se oli mahdollista vaksi, koska mä olin valmis katsomaan niitä omia ajatusmalleja ja reaktioita. Mutta sieltä syntyy niin paljon hyvää, että se oli todellakin kannattava laittaa itsenä sinne huoneeseen. Ja tällä huoneella mä en tarkoita nyt vaan, vaikka minulle se oli yrittäjyyteen liittyvä asia, niin tämä pätei ihan kaikkeen. Eli se sun huone se on mikä tahansa kehittymisen tila. Se voi olla ihmissuhteissa, henkilökohtaisessa kasvussa, tai sitten vaikka tosiaan siinä yrittäjyydessä. Oli se missä tahansa uskalla olla aloittelija, koska se on ainu keino, miten sä pystyt kehittymään. Jos sä pelkät epäonnistumista, jos sä jäät kiinni siihen, että sä et ole jo riittävän sitä tätä tota tai riittävästi siellä täällä tuolla, niin sun fokus tulee olemaan siinä puutteessa, mitä sä et ole, mitä sulta puuttuu. Ja sen huomioiminen on aina pois siitä kehittyksestä, joten uskalla kehittyä, uskalla edetä, uskalla loistaa. Siinä oli tämän kertainen jakso, kiitos, että sä olit mukana. Toivottavasti sait tästä jotain uhottamaan relateltavaa kotiin vietää ja hei, josta tykkäsit tästä jaksosta ja sulla on joku tuttu. Tästä mahtelu, että sekin voisi typätä hyötyä tästä. Olen äärimmäisen kiitollinen josta ja seuraavaan kertaa. Ja nyt mene elämässä todeksi.