Elä Se Todeksi
Elä Se Todeksi
Salaisuudet onnistuneen muutoksen takana - näin he sen tekivät
Mitä jos oletkin liian fiksu mitä tulee muutokseen? Entä jos ajanpuute ei olekaan todellinen ongelma?
Keräsin tähän jaksoon asiakkaiden oivalluksia jotka ovat saaneet lampun syttymään ja auttanet viemää eteenpäin muutosta. Sillä mikä sen antoisampaa, kuin kuulla heidän suusta, ketkä ovat tehneet isojakin muutoksia elämässään, mitkä oivallukset auttoivat!
Tervetuloa Elä se todeksi podcastin pariin. Tämä on podcast jossa mikään unelma ei ole liian suuri elettäväksi toteen. Mä oon Riikka, koulutettu mielenvalmentaja, yrittäjä, äiti ja paljon muuta, ja tässä podcastissa mä jaan sulle mun parhaat työkalut, vinkit, inspiraatiota ja uusia ajatusmalleja, jotta sä voit alkaa elää todeksi sun haaveita ja ihastua ittees vielä enemmän matkan varrella. Jos sä oot valmis elämään sen todeksi, niin nyt mennään. Jos sä oot yhtään niin kuin mä tai suurin osa mun asiakkaista, niin silloin sä tiedät. Sä tiedät, että sä pystyt muuttaa asioita sun elämässä. Sä tiedät, että sä oot fiksu. Sä tiedät että sä teet asioita sit, kun sä oikeesti päätät tehdä, mut silti sit joku osa sussa epäilee, joku osa sussa epäilee, että pystytkö sinä saada aikaan niitä muutoksia, mitä sinä haluat saada aikaan?
Speaker 1:Joku osa sinussa on ehkä ottanut vähän iskua menneistä epäonnistumisista Ja jollain tasolla sinä ajattelet, että se onnistunut muutos vaatii kuitenkin enemmän tahdonvoimaa, enemmän itsekurjaa, enemmän aikaa kuin mitä sinulla ehkä olisi, ja se enemmän aikaa kuin mitä sulla ehkä olisi, ja se vaatii oikeanlaisen hetken. Eli sä tasapainoilet kahden semmoisen vaan välissä, että joku osa susta tietää että hitsi, kyllä, mä todellakin pystyn. Mä pystyn muuttaa asioita mun elämässä ja sun on se kipinä, mutta sit välillä aina se vaan toinen puoli alkaa vetää sinne alaspäin, se puoli, mikä sanoo nimenomaan että ei mulla ole itsekuria, ei mulla ole sitä tahdonvoimaa, koska ne on ne, mitä me monesti ajatellaan, että me tarvitaan onnistuneeseen muutokseen, että se onnistunut muutos vaatii tahdonvoimaa, se vaatii itsekuria, se vaatii enemmän aikaa, se vaatii oikeanlaisen hetken, ja tietyllä tapaa en mä nyt täysin torppaan näitä. Toki me tarvitaan lainausmerkeissä itsekuria jossain määrin, jotta sä saat yhtäkään uudenlaista toimintaa tapahtumaan.
Speaker 1:Mutta aina, jos joku sanoo mulle, että muutos vaatii itsekuria ja se tehdään itsekurilla, niin mulla tulee aina vähän semmoinen fiilis, että ehkä me ei olla ihan samasta maailmasta. Kiitos, mutta ei kiitos, koska pahimmillaan itsekuri voi kuormittaa lisää jo valmiiksi kuormittunutta hermostoa, jo valmiiksi kuormittunutta hermostoa Ja se taas puolestaan, tai ei taas se puolestaan. Mutta me joudutaan semmoiseen kierteeseen, missä sitten me kuormitetaan jo sitä valmiiksi kuormittunutta hermostoa ja sitten se vie nautinnon joka ihan oikeasti olisi aika iso pala sitä onnistunutta muutosta, muutosta joka onnistuu ja muutosta joka tuntuu hyvältä, koska sitähän me halutaan, että se muutos tuntuu hyvältä.
Speaker 1:Mitä sä hyödyt siitä, jos sä väännät läpi jotain, joo, mitä sä haluut saada aikaan, mutta sä et kuitenkaan nauti siitä matkasta, koska silloin todennäköisesti sun koko elämän strategia joutuisi sitten olla sitä Ja loppujen lopuksi voisit katsoa taaksepäin niin että, joo, sä oot ehkä saavuttanut tiettyjä asioita, mitä sä oot halunnut saavuttaa, mutta sä oot kuitenkin elänyt semmoisessa aika tiukassa boksissa. Mä en usko, että sä haluut sitä. Mä uskon siihen, että totta kai meidän täytyy tai me tiedän, että meidän täytyy jonkun verran olla kestäviä siinä, että me saadaan niitä uusia tapoja sinne otettua, että en mä sano, että sä saat muutosta aikaiseksi, vaan sillä, että sä ajattelet, että ei mun tarvi muuttaa mitään ja en mä tarvi niin sanotusti yhtään itse kurjaa. Mutta kestävämpi tapa on altistaa itteensä asteittain ja semmoisessa ikään kuin oikeassa järjestyksessä uudenlaiselle toiminnalle. Eikä niin, että me mennään suoraan syvään päätyyn, ottamatta yhtään huomioon sitä meidän hermoston, sen hetkistä tilaa, koska suurin osa meistä on jo epätasapainossa.
Speaker 1:Niin silloin se on vähän vaan semmoinen laastari siihen se, että me luullaan, että me tarvitaan sitä tahdonvoimaa, että me otetaan se puskeminen. Niin se on vähän niin kuin semmoinen suoja sille tekemiselle, että me ei saada itseämme tekemään muuten, paitsi jos me ei mennä sillä pakolla, sillä jäykällä pakolla, joten tietynlainen. Tosiaan, niin kuin mä sanoin, kestävämpi tapa on asteittain altistaa itteään. Se syvä pääty ei ole välttämätön ja se semmoinen äärimmäinen itsensä haastaminen Älä käsitä nyt väärin, koska mä rakastan haastaa itteeni ja tehdä kaikenlaisia semmoisinen harjote, missä mä harjotan yhtä osaaalla kohdallani tai minkä mä haluaisin nähdä mun asiakkaitten kohdalla.
Speaker 1:Niin en mä laski sitä itsekurin ja tahdonvoiman varaan. Ja toki, kun mä sanoin tuossa aikaisemmin, että me monesti ajatellaan, että me tarvitaan sitä itsekuria ja tahdonvoimaa ja sitten oikeanlaista aikaa, oikeanlaista hetkeä, koska ne on yleensä niitä semmoisia ikään kuin suurimpia harhaluuloja, mitä meillä muutoksesta on ja niitä tarinoita, mitä me siitä selitetään, mitä puutteita meissä sitten on. Niin toki se, että meillä on aikaa ja oikeanlainen hetki, niin totta kai se auttaa, niin totta kai se auttaa. Mutta silti tässä jaksossa mä tuun todistaa sulle, että sä et tarvii tuhottomasti aikaa, etkä sä tarvii myöskään täydellistä hetkeä saadaksesi muutosta.
Speaker 1:Kyllähän se on usein niin, varsinkin mä oon sanonut tämän aikaisemminkin tässä podcastissa, näissä jaksoissa varmasti johonkin mä uskoisin, koska tämä on niin kantava ajatus siinä kaikessa, mitä mä teen. Mutta jos puhutaan vaikka siitä, että meillä on hermoston epätasapainoa ja me ei voida hyvin, niin harvoin se lähtee itsestään, vaan menee parempaan, niin että me ei muuteta meidän elämässä mitään, koska monesti me ajatellaan, että kohta helpottaa, tämä, on nyt tämä vaihe, ja sitten helpottaa kun kiire helpottaa, kun asia X helpottaa, niin sitten mun olo helpottaa. Aikuiselämässä en ainakaan itse muista hetkeä, että ulkopuolella olevat asiat olisi jotenkin helpottanut. Mutta sitten toiseksikin meidän mieli toimii usein niin, että ei se lähde sieltä enää niin helposti siihen hyvään hakeutumaan, vaikka meidän kalenteri olisikin jossain kohti esimerkiksi vähän väljempi. Jos me ollaan ajettu itsemme jo liikaa sinne ylivirittyneisyyden tilaan, että mikä niitä auttoi eniten muutoksen onnistumisessa, tai sellaisia ajatuksia, mitä ne on nostanut esiin, että mitkä ajatusmallit oli niille semmoisia että aah, lampu sy omani. Että mitkä koen toimivimmaksi muutoksen suhteen.
Speaker 1:Mutta koska muutos ei ole aina sellainen one size fits all, tai ainakaan siinä mielessä, tietyt lainalaisuudet pätee mun kokemuksen mukaan melkein kaikkiin, mutta siinä mielessä ehkä ei, että kaikille ne oivallukset ei aukee samalla tavalla. Se mikä jollekin voi olla lampun syttyminen, niin se voi jollekin toiselle olla vähän semmoinen, että oliko tuossa nyt jotain, mitä minun olisi pitänyt saada tuosta irti? eri ihmisen esiin nostamat asiat, että mitkä niille oli niitä semmoisia lampun syttymishetki. Huomaa, miten ikään kuin simppeleitä nämä on, huomaa miten yksinkertaisia, jollain tasolla jopa helppoja nämä on, koska muutos ja siinä onnistuminen on helpompaa, kun me usein uskotaankaan tai ainakaan että mitä me sitten siitä tehdään. Mennään nyt sitten näihin kohtiin.
Speaker 1:Ensimmäinen tämä oli semmoinen, minkä moni on nostanut esiin on se, että muutos tapahtuu yllättävän yksinkertaisista, tehoista, koska monesti me tiputaan semmoiseen ansaan. Me tiputaan semmoiseen ansaan, jossa me kerätään paljon tietoa ja ollaan oikeasti ikään kuin semmoisia psykologitason tietoisia siitä, että mitä se muutos vaatii, minkälainen tai mitä meidän pitäisi tehdä, minkälaisia me ollaan, mitkä traumat meillä on, mitkä vaikuttaa meihin, eli me ollaan todella tietoisia asioista ja me kerätään sitä tietoa, me kerätään niitä vinkkejä, me rakastetaan mielen tas, kuin analysoidaan itteemme ja kategorisoidaan itteemme. Me etsitään sieltä niitä selityksiä ja niitä oivalluksia. Ja kun me tehdään näin, niin silloin se meidän mielentieto, se lisääntyy, mutta samalla se tiedon ja toiminnan välinen kuilu kasvaa, ja se on usein se, mikä kasvattaa myöskin sitä kipua. Me tullaan tosi tietoiseksi asioista. Me tullaan tietoiseksi siitä, että me voitaisiin muuttua Kun me tehtäisiin vain asia X, y, z, niin me voitaisiin muuttua. Nyt mulla on nämä 150 vinkkiä, minkä avulla mä voisin muuttua. Mä oon käynyt ton valmennuksen, missä mä sain jotain uutta tietoa ja mä voisin muuttua. Eli se kasvaa se kuilu.
Speaker 1:Sä tiedät paljon enemmän kuin mitä sä sitten viet käytäntöön toiminnassa, mitä kipua, koska me ollaan monesti liian fiksuja muutokselle. Se on se mun kokemus, että moni mun asiakas ne on ikään kuin liian fiksuja muutokselle, koska yksinkertaisuus on usein se, mikä kuitenkin kantaa aika pitkälle. Eli se semmoinen fiilistely ja mielentason analysointi, niin se ehdottomasti sopii kuvioon, ainakin pienissä määrin, mutta se ei saa viedä pois sitä toimintaa. Ja mä tiedän, että mä en olisi halunnut kuulla tätä joskus, koska mä olin joskus se, kuka teki niitä persoonallisuustestejä ja yritti löytää selitykseen kaikelle, että miksi musta nyt tuntuu tältä ja miksi mun on vähän vaikea tehdä tota ja minkä takia mä en ole saanut tätä aikaiseksi.
Speaker 1:Ja sit mä sain aina pienen boostin, kun mä löysin jonkun uuden strategian tai uuden, jonkun keinon. Niin mä en olisi halunnut kuulla sitä, että joku olisi sanonut mulle että hei, tiedätkö sä, että se on siinä ihan semmoisessa yksinkertaisuudessa, yksinkertaisissa asioissa, se muutos, mitä sä etit? Mä en olisi halunnut kuulla sitä, koska mä halusin, että se avain olisi jossain maagisessa, monimutkaisessa teoriassa, semmoisessa yksisarvisen muodossa, totta olisin aina voinut paeta sitä muutosta fiilistelemällä ajatusta siitä, koska silloin olisin saanut sen tai sainkin sen valheellisen kokemuksen siitä, että mä teen jotain, Mähän kehitän itteäni, mä opettelen koko ajan uutta, mä opettelen koko ajan tätä mun ja kerrytän tätä mun tietotaitopankkia tai ei taitopankkia, koska taito tulee sitten ehkä sen toiminnan kautta, mutta tietopankkia, että mä vähän niin kuin terotan tätä mun veistä koko ajan täällä. Mutta minkä takia?
Speaker 1:Koska en mä voinut hyvin, niin sen olisi pitänyt kertoa sitten jo ja se lopulta kertokin, että ei se toimi, vaikka mä kuinka saisin semmoisen dopamiinipiikin siitä analysoinnista ja asioiden pyörittelemisestä ja itteni ikään kuin oman toiminnon analysoinnista, että vaikka siitä olisikin tullut semmoinen hetkellinen hyvän fiiliksen piikki, niin ei se kyllä pitkällä tähtäimellä tuonut mulle hyvää oloa. Mutta mä tiedän, että mä en todellakaan silloin halunnut kuulla sitä. Se muutos tulisi jostain vähän maagisemmasta, vähän jostain monimutkaisemmasta, koska silloin me voidaan ikään kuin jäädä sille tasolle, missä me vaan hifistellään ja fiilistellään sitä ajatuksen tasolla, mutta ei tehdä mitään.
Speaker 1:Ja mä oon oppinut valmentajan roolissa, että se fiilistely ja semmoinen hypenvoimalla tapahtuva muutos, että hei, nyt sulla on tämä uusi juttu, mitä sä voit lähteä tekemään, tai nyt se semmoinen hetkellinen piikki, niin se on vaarallista, koska se tuo sen kuvan siitä muutoksesta, mutta sitten kuukauden päästä ollaan ihan samassa tilanteessa, kahden kuukauden päästä, tai joskus jopa kahden viikon päästä.
Speaker 1:Se on ikään kuin se kirsikka siinä kakun päällä, että se tuo sitä hyvää fiilistä, se tuo sitä innostusta asiaan. Mutta se innostus ja se fiilämäkiä ja alamäkiä, niin meillä täytyy olla pohja, joka auttaa meitä meneen niistä alamäistä myös, koska jos se on vain se semmoinen innostuksen piikki, niin se tyssää silloin, kun tulee se joku vähän matala, lentosempi jakso, joten se ei voi olla koko strategia, vaikka se onkin tosi iso muutosvoima, se fiilistely ja innostus. Ja mä ehdottomasti yritän aina ruokkia sitä omalla kohdalla asiakkaiden kohdoki, että ne pääsee pois siitä just siitä semmoisesta mielenilluusiosta, ja oikeastaan se tuo tosi ison vapautuksen ja taakan harteilta Hengittää paremmin, mutta myös se, että ei tarvitse jahdata enää sitä jotain, mistä tulisi se tasapaino. Vaan se tietää, oot niin fiksu, että sä saatat välillä kompastua omaan fiksuuteen. Niin ajattele vähän yksinkertaisemmin muutoksen suhteen. Se on yksinkertaista.
Speaker 1:Parhaimmillaan se on hyvin, hyvin yksinkertaista. No, sitten seuraava asia mikä on sytyttänyt monella lampun on se, että koska kaikki mun asiakkaat on kiireisiä ja mä itsekin oon kiireinen, ja mä uskon, että säkin oot kiireinen, koska me kaikki ollaan kiireisiä niin monesti kuitenkin sit huomataan, et ei siin tarvinnutkaan aikaa. Me lykätään asioita, koska me koetaan just et meil ei oo aikaa. Meil ei oo aikaa siihen muutokseen.
Speaker 1:Mut koska muutos tapahtuu niissä pienissä arjen hetkissä, niin silloin niihin ei oikeestaan tarvita enempää aikaa, vaan se tarvitsee vähän muutosta siihen, että miten niitä arjen tilanteita lähestytään. Mitä me tehdään siinä, kun me tehdään niitä arkipäiväisiä asioita, tässä esimerkiksi hengitys on niin loistava, koska me nimenomaan lähdetään soveltaa sitä sinne arkeen, soveltaa sitä sinne arkeen. Ei niin, että sä tarvit kaksi tuntia päivässä lisäaikaa tehdäksesi niitä, vaan se, että se peruspohja luodaan siellä arjessa, ihan siellä jokapäiväisessä, siinä, kun sä laitat ruokaa, siinä, kun sä oot tulossa töistä, siinä, kun sä lähdet kävelemään, mitä se ikin onkaan, niin siellä myös tehdään iso osa sitä pohjaa, joten me ei tarvita niin paljon aikaa, mitä me kuvitellaan, että me tarvitaan, ja sitten myöskin. Tämä sopii samalla myös siihen, että me ei oikeasti tarvita niin paljon aikaa, mitä me kuvitellaan, vaan parhaimmillaan me aletaan näkemään muutoksia heti, mitkä sitten koko ajan ikään kuin pystytään nähdä, että ne lisääntyy, lisääntyy, lisääntyy.
Speaker 1:Muutos ei aina vie niin paljon aikaa, koska sekin voi olla semmoinen tarina, mitä me itselle selitetään, että se vie pitkään. Joku osa meistä tietenkin toivoisi me ollaan aina sellaisia, että me toivotaan niitä nopeita tuloksia ja nopeita ratkaisuja. Mutta sitten joku osa meissä uskoo, että se vie pitkän aikaa ja sitten se saa meidät peruuttaa koska me ei olla tarpeeksi kärsivällisiä sen muutoksen kanssa, sen muutoksen kanssa. Mutta me kaikki ollaan kiireisiä ja se on ollut todella iso oivallus mun asiakkaille, että ei siinä tarvinnutkaan niin paljon aikaa. Toki ei voisi sanoa, että muutos ei vaatisi mitään kapasiteettia, että ei mitään, että sä ajattelet asioita eri tavalla hetkessä tai viet sun fokuksen eri asiaan ja sitä kautta ikään kuin raivaat sitä aikaa sinne sun arjen toimintoihin, aikaa laittaa se joku uusi käytösmalli tai uusi harjoitus siinä hetkessä toimintaan.
Speaker 1:Mutta kuitenkin se, että me ollaan kaikki kiireisiä ja silti me pystytään nähdä paljonkin muutosta yhdessä valmennusryhmässä, kaikkien asiakkaiden kanssa, siitä, että me sitoudutaan me ollaan vuosia sitouduttu meidän huonoihin käytösmalleihin ja sitten me kokeillaan jotain kuukausi, kaksi kuukautta, kolme kuukautta jotain uutta, jotain parempaa käytösmalleja, ja sitten me sanotaan sitä mikä meille on tosi helppoa, mihin me ollaan totuttu, vaikka se olisikin jotain, mikä aiheuttaa meille sitten ei välttämättä niin hyvää oloa, niin siihen me kyllä sitoudutaan Ja siinä me ollaan ja pysytään siinä toimintamallissa ja ollaan ikään kuin todistettu se toimivaksi.
Speaker 1:Mutta sitten, kun puhutaan jostain uudesta, niin me hetki kokeillaan ja sanotaan, että ei tämä toimi, ei tämä onnistu, liian jotain, liian sitä, liian tätä. Niin yksi asiakas sanoi, että sille se isoin oivallus oli se, että oikeasti, koska on niin pitkään sitoutunut siihen huonoin, niin täytyy olla itselleen armollinen siinä kohtaa, että kun sitoutuu uuteen, niin antaa itelleen sen mahdollisuuden oikeasti nähdä sitä muutosta. Koska monesti me ollaan vähän semmoisia, että me istutetaan se siemen tai en mä tiedä susta, mutta mä ainakin itse olen semmoinen, että mä istutan sen siemenen ja sitten mä annan sen hetken aikaa itääsiin, tai edes se ei lähtee itään, vaan mä lähden heti kaivaa sitä takaisin ylös sieltä. Että mitä tapahtuu? miksei se kasva jo?
Speaker 1:Niin ainakin mä itse olen tosi kärsimätön, pahimmillani, että se on jotain, mitä mä oon saanut harjoittaa, jotain mitä mä oon saanut kehittää itessäni, että mä ihan oikeasti en jatkuvasti ole ikään kuin kyseenalaistamassa, että no, tapahtuuko nyt sitä, mitä mä halusin? vaan mä luotan siihen prosessiin. Mä en kaiva koko ajan sitä siementä sieltä maasta, minkä mä oon istuttanut, ja katson, että mitä nyt? mitä nyt, onko se kasvanut jo? vaan, mä luotan siihen prosessiin, mä luotan siihen mun tekemiseen ja että se kantaa.
Speaker 1:Niin se tuo ison rauhan siihen, koska me kulutetaan itseämme ihan loppuun sillä, että me jatkuvasti kyseenalaistetaan asioita. Joten tässäkin kohtaa ehkä jos palattaisiin siihen aikaisempaan kohtaan, että yksinkertaisuus, yksinkertaista Päätä, mitä sä teet, päätä mennä, sillä. Älä liikaa katsele taaksepäin siinä kohtaa. Toki, jossain kohtaa on aina tosi tervettä katsoa, että miten tämä, mitä minä teen, niin miten se toimii, mistä mennään, tehdä sellaista pientä auditointia. Mutta sitä ei voi tehdä koko ajan, koska, niin kuin minä sanoin, niin me ollaan pitkään sitouduttu niihin meidän toimim.
Speaker 1:Meidän täytyy antaa itsellemme aikaa myös niiden uusien tapojen kanssa, että miten ne lähtee toimimaan, miltä ne lähtee tuntumaan, on semmoinen myös mikä sitten moni asiakas mainitsee, että on ajatusmallina sellainen, minkä ne on ottanut ikään kuin taskuun ja mukaansa, että he irtisanoutuvat siitä itsensä lainausmerkeissä, itsensä korjaamisen kulttuurista. Koska kyse on enemmän. Mä haluan ajatella, että kyse on enemmän siitä, että me laajennetaan sitä meidän sijatoikkunaan, eli laajennetaan sitä, että mikä se meidän sijatokyky asioille on, koska sitten, kun sitä on laajennettu, niin me pystytään toim ihmissuhteissa, työtilanteissa, eli me laajennetaan sitä sijatoikkunaa ja sitten myöskin löydetään itsemme, Eli sen sijaan, että se olisi kyse itse korjaamisesta tai parantamisesta.
Speaker 1:No-transcript. Moni asia on vaan ihmiselämää, eikä se ole ongelma. Ei ihmisyys ole ongelma, vaan, se on elämää. Ole ongelma, vaan se on elämää. Ja siksi me kasvatetaan sitä sijatoikkunaa, että me pystyttäisiin nauttimaan siitä elämästä.
Speaker 1:Mutta me eletään kuitenkin vähän niin kuin semmoisessa ajatuksessa, että me aina parannetaan jotain, ja jos lätkohtaan aina parantaa, niin silloin oletus on aina se, että meissä on jotain vikaa, ja silloin me ollaan aina se, että meissä on jotain vikaa, ja silloin me ollaan aina semmoisessa kierteessä, jossa me ollaan viallisia. Jokainen semmoinen normaali asia, mitä me kohdataan ja koetaan, niin se on vika. Tai jokainen hetki, missä me ei saadakaan aikaan jotain, niin se on vika. Miksi sä oot tämmöinen? Tälle täytyy löytyä se analyysi. Nyt tälle Sulla on toi juttu tuolla ja sen takia sä oot tollanen ja annetaan sulle se leima tohon.
Speaker 1:Miksi sä et saanut aikaiseksi ja miksi? miksi? miksi Silloin me ollaan niin siellä päässä Ja me ollaan aina viallisia, aina etitään jotain vastausta. Todellisuudessa, se vastaus oikeasti on enemmän yksinkertainen kuin sä uskallat edes ajatella että sun täytyy löytää sinne kehoon tasapainoa, sun täytyy alkaa tekemään kehon kanssa yhteistyötä. Ja tästä päästään viimeiseen kohtaan, jonka asiakas mainitsi, on, että kun hän osasi alkaa elää niin että se odottaa niitä notkahduksia tapahtuvaksi, niin silloin asiat helpotti.
Speaker 1:Koska tämä menee vähän tuohon samaan, että kun me aina ajatellaan, että meidän pitää parantaa itsemme, niin silloin aina ne notkahdukset on nimenomaan virhe, virhe meissä, virhe asioissa, eikä niin, että me ollaan ihmisiä. Meillä on erilaisia tunteita, vaikeitakin tunteita. Niitä ei ole kiva tuntea, eikä niiden kanssa ole kivaentaa sitä omaa sijatoikkunaan taas kerran, että me pystytään kohdata ne elämäntuomat paineet, elämäntuomat vaikeat hetket, ja siinä mahtuu. Se kohtaaminen on nimenomaan sitä, että välillä ihan oikeasti tuntuu vaikealta, välillä tuntuu pahalta. Ja nyt, jos mä katson kaikkia niitä keskusteluja, mitä mä nyt tälleen äkkiseltään tässä muistan, tai katson näitä kohtia, mitä mä tähän poimin keskusteluista, mitä me ollaan käyty, niin tosi moni asia näistä liittyy semmoiseen vähän niin kuin myötätuntoon itseensä ja sitä prosessia kohtaan, elikkä tullaan siihen voimaantumiseen. Mä keskityn oikeisiin asioihin. Se on yllättävän tylsissä ja pienissä asioissa, ja itse asiassa mä en tiedä, miksi mä nyt edes sanoin ne tylsistä no-transcript. Ja hei, jos sä tykkäsit tästä jaksosta ja sulla on joku tuttu kenestä sä ajattelet, että sekin voisi tykätä hyötyä tästä, niin olisin äärimmäisen kiitollinen jos sä jaat tätä eteenpäin Seuraavaan kertaan. Ja nyt me elää se todeksi.