Elä Se Todeksi
Elä Se Todeksi
Lopeta uskomasta ajatuksiasi ja rentoudu
Pelottelitko itseäsi taas omilla ajatuksillasi? Uskoitko ääntä joka sanoo ettei sinusta ole enempään? Mietitkö keskustelun päätteeksi sanoitko jotain tyhmää ja nyt näytät hölmöltä?
Ajatuksesi eivät ole faktoja. Näet sen mitä olet ohjelmoinut itsesi näkemään - ja mitä hermostosi tila antaa sinun nähdä.
Tervetuloa kuuntelemaan jakso ja lopeta uskomasta kaikkea mitä mielesi tuottaa.
Tervetuloa Elä se todeksi podcastin pariin. Tämä on podcast jossa mikään unelma ei ole liian suuri elettäväksi toteen. Mä oon Riikka, koulutettu mielenvalmentaja, yrittäjä, äiti ja paljon muuta, ja tässä podcastissa mä jaan sulle mun parhaat työkalut, vinkit, inspiraatiota ja uusia ajatusmalleja, jotta sä voit alkaa elää todeksi sun haaveita ja ihastua ittees vielä enemmän matkan varrella. Jos sä oot valmis elämään sen todeksi, niin nyt mennään. Ootsä kiinnittänyt joskus huomioon siihen, että miten helposti sä tiput uskomaan sun omiin ajatuksia, etenkin niitä huonoja ajatuksia. Se voi näyttää siltä käytännössä, että sä innostut jostain uudesta. Sä saat jonkun innostuspiikin, jonkun haaveen, mitä sä haluut lähteä toteuttaa, tai joku idea, mitä sä haluut lähteä tekemään.
Speaker 1:Sitten tulee pieni töyssy siihen matkaan ja sitten sä et enää uskokkaan että susta on siihen. Sen jälkeen sulla saattaa herätä ajatuksia että mulle aina käy näin, musta ei ole mihinkään. Tämä on ihan toivotonta. Mitä mä edes ajattelin, kun mä yritin tätä hommaa? Tai sitten se voi olla että joku ihminen vaikka reagoi sun tekemisiin tietyllä tavalla ja sitten sun mieli on ihan vakuuttunut siitä, että sä sanoit jotain väärin tai toinen miettii susta jotain.
Speaker 1:Eli sun ajatukset saattaa olla tosi voimakkaita semmoisissa tilanteissa, että ne hakeutuu ajattelemaan, että mitä sä teit väärin, mitä toi toinen ajattelee, että mitä sä teit väärin, mitä toi toinen ajattelee. Tai sitten se voi olla, että joku osa susta tietää, että kaikki voi olla nyt ihan hyvin, tässä ei tapahdu mitään katastrofia, mutta sitten kuitenkin ne sun ajatukset hakeutuu siihen, että mitä, jos se pahin tapahtuu? mitä, jos Tämä uhkakuva käykin toteen? eli sun mieli syöttää sulle stressaavia ajatuksia, ahdistavia ajatuksia, pelottavia ajatuksia. Tai sitten se voi olla, esimerkiksi, että ne on ihan semmoisia alitajuisia, että sä annat alitajuisesti näiden ajatusten uskotalle sulle, että sä et ole riittävän hyvää, sä et ole riittävän pätevä, sulle ei ole riittävästi aikaa, ja sit ne siellä alitajuisesti ohjailee sun toimintaa.
Speaker 1:Eli ne ei ole ennen välttämättä oot tämmösiä tosi tietoisia ajatuksia, vaan sä oot luonut sen sun oman ikään kuin todellisuuden, ja se sun todellisuus koostuu niistä sun ajatuksista, sun uskomuksista, ja sit sä toimit niitten puitteissa sun uskomuksista, ja sit sä toimit niitten puitteissa. Ne on ikään kuin semmonen lasiseinä sun ympärillä, et sä et välttämättä nää niitä varsinaisesti, et uu, no, toi on todella rajoittava ajatus. Oo, no, toihan ei oo totta, vaan ne on siinä sun ympärillä kuitenkin rajoittamassa, mut sä et välttämättä niin selvästi huomaa niitä. Eli tämmöiset huonot ajatukset, joita me uskotaan, ne voi olla hyvin tietoisia tai sitten ne voi olla vähän vähemmän tietoisia, mutta jokainen meistä varmasti jossain määrin osaa samaistua siihen, että kun joku ajatus tulee ja se on negatiivinen, niin siitä ei tosta vaan päästä eroon, ja että se voi myöskin olla hyvin todentuntunen.
Speaker 1:Joko me tunnistetaan, että siinä voi olla se joku toinenkin mahdollisuus, että tämä ei välttämättä ole totta, mutta me ei ikään kuin pystytä uskoa sitä, me ei pystytä muuttaa meidän toimintaa sen perusteella, Tai sitten me sataprosenttisesti uskotaan siihen, että tämä on totta. Musta ei ole mihinkään. Tämä aina käy mulle näin, tämä asia tulee aina meneen näin. Tämä ei vaan onnistu. Mitä se sitten ikinä onkaan Ajatukset, vaikka ne tuntuu siltä, että ne on siellä sun päässä, että sun ajatukset ei lopeta juoksemasta kehää, sun ajatukset ei lopeta pelkäämästä, stressaamasta, ahdistumasta, niin todellisuudessa sun ajatuksia, me ei voida järkeillä pois, meidän ajatuksia, ja sehän on se, mitä suurin osa meistä yrittää tehdä.
Speaker 1:Me yritetään analysoida ne pois, me yritetään puhua itsellemme järkeä Me ajatusten selittää meille että ah, niin tämä nyt sitten on. Mutta ne on hyvinkin kehollisia reaktioita, mitä niistä meidän ajatuksista seuraa. No-transcript, koska se on hirveän helppo meille toistaa sitä mennyttä Elää ikään kuin sillä samalla kaavalla, ja me pystytään tietää vaan se, mitä me tiedetään Ja se, mitä mä tarkotan tällä on se, että me ei osata kuvitella totuutta, tai siis useimmiten me ei osata kuvitella totuutta, jota ei vielä ole tapahtunut, varsinkin jos me ei olla yhtään harjoiteltu sitä. Vaan silloin se meidän totuus tästä hetkestä ja totuus tulevaisuudesta on hyvin pitkälti nimenomaan määritelty sen perusteella, että mitä meille on tapahtunut aikaisemmin tai mitä me ollaan nä ihmistä, kenellä on ihan samat olosuhteet, mutta ne näkee ne olosuhteet hyvin eri tavoin.
Speaker 1:Toinen saattaa nähdä, että silloin asiat oikeastaan on ihan hyvin ja sillä on paljon vaihtoehtoja, paljon mahdollisuuksia. Ja toinen taas saattaa nähdä, että ennen kuin mä voin tehdä mitään, tässä tilanteessa, mun kädet on ihan sidottu, ja tämähän on oikeastaan aika huono tilanne. Ja se saattaa olla se tilanne ihan sama, olosuhde ihan sama. Mutta se, miten se mieli sen värittää, miten ne aivot sen ennustaa ja kokee sen tilanteen, se on se, mikä määrittelee sitten sen, että miltä se tilanne niin sanotusti tuntuu ja mitä lisäajatuksia sieltä herää.
Speaker 1:No-transcript, pysyä valppaana, mitä jos tuolla tapahtuu jotain? mitä jos tuossa tapahtuu jotain? niin silloin se ei ole tosiaan mikään ihme, että se meidän mieli lähtee sinne negatiiviseen. Sitten se lähtee sinne negatiiviseen ja me ärsyynnytään itseämme vielä enemmän, miksi mä aina ajattelen näin, mun mieli aina hakeutuu tänne, aina mä toimin näin.
Speaker 1:Ja sen sijaan että me lähdettäisiin miettimään että hei, tämä on tämä kehon reaktio, miten mä voin auttaa mun kehoa tässä tilanteessa, niin me mietitään vaan, että mun ajatukset on tämmöiset, mä oon tämmöinen, eli meidän mieli tulkitsee maailmaa, periaatteessa se meidän kehon tilan mukaan. Kun keho on jännittynyt, niin ajattelusta tulee jännittynyttä, kun keho on ahdistunut, ajattelusta tulee ahdistunutta Ja se tuntuu hyvin todelta. Se tuntuu hyvin todelta silloin, ja tästä syystä ratkaisu ei tosiaan ole, niin kuin mä sanoin jo aikaisemmin, niin se ei ole se, että me ruvettaisiin muuttaa meidän ajatuksia. Se on toki osa sitä prosessia. Se voi olla semmoinen pieni osa, että me opetellaan tunnistaa meidän ajatuksia ja opitaan niitä vähän enemmän muovaamaan ja käsittelemään.
Speaker 1:Mutta kyllä, iso työ pitää tehdä myös siellä kehon tasolla Ja tässä kohtaa hengityksellä, hidastettua hengitystä, vaan silloin kun me hengitetäänihin, jolloin me ei tulkita niin paljon niitä uhkia siellä, joten, kun me opitaan rauhoittaa sitä meidän kehoa ja muillakin keiloilla mutta hengitys on tässä kohtaa äärimmäisen tehokas niin silloin me annetaan meidän mielelle mahdollisuus nähdä asioita vähän eri tavalla. Eli jos susta nyt tuntuu, että sun mieli hakeutuu negatiiviseen, tai sit susta tuntuu että sun elämä on vaan vähän niin kuin tavallaan mennyt semmoiseen kapeeseen kuiluun, missä sä et koe, että sulla on hirveästi mahdollisuuksia, tai sun reaktiot on vaan semmosia, mitä sä et ehkä haluaisi että ne on, ne on liian negatiivisia, liian voimakkaita, niin silloin sä haluat pysähtyä sen kehon äärelle Ihan eka. Sä haluat kysyä iteltäsi, että miltä mun kehos tuntuu, kun sä huomaat sen negatiivisen ajatusketjun. Niin sä haluat kysyä, että miltä kehossa tuntuu, miltä mun hengitys tuntuu, jos hengitys on päivän mittaan hyvin nopeeta, hyvin pinnallista, niin se jatkuvasti viestittää lisää stressiä sinne keholle. Sä et pääse sinne palautumisen tilaan, ja siellä palautumisen tilassa me pystyttäisiin alkaa myöskin paremmin muovaa niitä meidän ajatuksia. Koska nyt mä toistan tämän jo monetta kertaa, joten sä varmasti jo muistat tämän mutta silloin, jos se keho on siellä hälytystilassa, niin ajatukset on myös yksinkertaistetusti siellä hälytystilassa ja siellä niitä on tosi vaikea lähteä muokkaamaan. Kun sä siellä yrität lähteä muokkaamaan niitä, niin sä vähän niin kuin toistelet tuulimyllyjä vastaan Että jos sun keho on ihan kuormittunut ja stressissä ja sit sä yrität sanoa itelleen että ajattele positiivisesti, niin ei me haluta mennä, niin Se ei auta pitkään.
Speaker 1:Se voi olla osa sitä prosessia, ei tosiaan ehkä nyt se, että sä yrität vaan saada itseäsi ajattelemaan positiivisesti, vaikka joku tuntuisi huonolta. Mutta me ei haluta mennä, niin että me vaan yritettäisiin sitä ajatusta vääntää uuteen muottiin, koska ei se tule meneen sinne, ennen kuin me puututaan sinne kehoon. Joten, miltä hengitys tuntuu? Onko se pinnallinen, tunneksä puristusta rintakehässä, onko sun hartiat jännittyneet? Kaikki nää on keholle viestejä, että hälytystila, ja se on viesti, mielelle Hälytystila, jolloin sun ajatukset hakeutuu enemmän katastrofiajatteluun, enemmän negatiiviseen. Joten hidasta hengitystä.
Speaker 1:Hidasta hengitystä vähän hitaammin, vähän pehmeemmin, ehkä vähän pidempään, jos pystyt, mutta ei yhtään väkisin happea haukkoen pidemmin sisään, vaan ihan vaan rennosti, pehmeesti, pidä hartiat rentona ja hidasta, vähän hidasta hengitystä, koska tällä me saadaan viestitettyä keholle, meidän hermostolle, että hei, mä oon turvassa. Mä oon turvassa, ja tutkimusten mukaan jo muutamilla minuuteilla me pystytään vaikuttaa siihen meidän hermoston tilaan, hengityksen avulla Tehokkaimmin. Tietenkin hengitysharjoituksista me saatiin apua, jos ne kestää riittävän pitkään. Joten, jos sä aloitat ja sä aattelet, että minuutin harjoitus kerran päivässä poistaa sun stressin, niin ei, niin se ei ihan toimi.
Speaker 1:Vaan, meidän täytyy muuttaa se, meidän perustapa hengittää, ja sit siihen tietenkin ehkä ihan teellisesti yhdistää vielä jotain vähän muitakin harjoituksia, hengitysharjoituksia toki myös muunlaisia, mutta hengitysharjoituksia, mutta kuitenkin se jo auttaa, että sä muutaman minuutin, viisi minuuttia keskity vähän hitaampaan hengitykseen, keskity siihen, että sä tunnet, miten hengitys vähän liikuttaa sun, ruokkia parempia ajatuksia, jotta ne ei tunnu ne pahat ajatukset, niin todelta. No, sitten kun meillä se mieli sanoo, tästä ei tuu mitään, pahinmahallinen tulee tapahtumaan, ja sitten vaikkei ne olisi aina näin radikaaleja, mutta vaikka se olisi jotain vähän miedompaa, että voi, ei, että sä jäät vaan vatvoa jotain asiaa, että sanoinko mä nyt jotenkin tyhmästi tai jotain vastaavaa, niin kyseenalaista. Kyseenalaista silloin sitä, että silloin, kun mun mieli sanoo näin tai menee sinne looppiin, että se vaan vatvoa, jalemaan sitä ajatusta, tai sä lähtisit tuomitsemaan itseäsi siitä, että sä ajattelet liikaa ja uskot sitä ikään kuin todeksi, niin miten jos sä lähtisit sen sijaan tuomaan huomioon siihen kehoon, että hei, nyt mä huomaan että mun ajatukset on tosi levottomia, nyt mä huomaan, että mun ajatukset on aika pelottelevia, aika negatiivisiakin, mä pelottelen itteeni näillä ajatuksilla. No-transcript. Maailma ei ole hälytystilassa, vaan keho on hälytystilassa.
Speaker 1:Silloin me voidaan irrottaa se ajatus siitä ikään kuin totuudesta, että me voidaan nähdä, että, hei, mun ajatus on sen takia tämmöinen. Se ei poista vielä itsessään sitä ajatusta tai sitä ikään kuin kohdetta miksi sä stressaat, ja sitä asiaa ehkä, miksi sä stressaat, kohdetta miksi sä stressaat, ja sitä asiaa ehkä, miksi sä stressaat. Mut se on ensimmäinen askel siihen, että kun sä alat tunnistaa, että tää onkin keho mikä tekee tän, että mun ajatukset pelottelee mua, ahdistelee mua, niin silloin sä saat ittes yhden askeleen irrotettua siitä, että tää ajatus olis totta. Se tavallaan on siinä hetkessä totta, siitä, että tämä ajatus olisi totta. Se tavallaan on siinä hetkessä totta, onhan se siinä hetkessä totta, koska se on siellä sun päässä, mutta se, mitä se sulle viestii ja mitä se ajatus merkitsee.
Speaker 1:Niin silloin sä pystyt ehkä nähdä sen, että se ei ole ehkä niin totta, kun sä pystyt ikään kuin vaan olla siinä aallossa, että tämä tuntuu tosi epämiellyttävältä, että tämä tuntuu nyt tosi ahdistavalta, tosi pelottavalta. Mutta kun minä rauhoitan minun kehoa, kun minä lasken minun stressitasoja, niin katsotaan vasta sitten, että tuntuuko tämä senkin jälkeen yhtä uhkaavalta tämä ajatus, koska todennäköisyys on, että se ei tunnu sitten enää yhtä uhkaavalta tämä ajatus, koska todennäköisyys on, että se ei tunnu sitten enää yhtä uhkaavalta. Eli, kun me saadaan vähän malttia niihin meidän ajatuksiin, niin silloin me päästään rauhoittumaan. Moni meistä on oppinut siihen kaavaan, että meille tulee ajatus, me heti uskotaan, että se on totta.
Speaker 1:Siinä ehkä semmoinen vanha sanonta, että helpottaa kun nukkuu yhden yön. Niin siinä on sen verran sitä totuutta, että monesti, kun me ollaan opittu, vain hyppään niihin johtopäätöksiin. Niin silloin me tarvitaan vähän aikaa vähän etäisyyttä, ja me huomataankin, että ei se mun johtopäätös nyt ollutkaan ihan niin totta, tai tämä ei ollutkaan ihan niin tulipaloakuutti, tämä asia, mitä mun mieli uskotteli. Mutta sä et aina tarvitse sitä yötä, ja se yökään ei välttämättä auta, jos sun keho ei yhtään, niissäkään hetkissä osaa hellittää.
Speaker 1:Mutta sä voit opetella tekemään sitä etäisyyttä itse, rauhoittamalla kehon siinä hetkessä, koska silloin sä luot sitä etäisyyttä siitä kauhuelokuvasta, minkä se sun mieli on luonut. Ja sit, kun me lähdetään miettimään sitä, että, okei, mulla on näitä ajatuksia, jotka rajoittaa mua, mulla on näitä ajatuksia, jotka ei tunnu hyvältä, mä haluan luoda uudenlaisia ajatuksia. Mitä mä teen siinä kohtaa? no-transcript, no, miten niin? mä en vaan sitten voi niin kuin, miksi ne ei tuntuisi turvallisilta. No-transcript.
Speaker 1:Hengityksen avulla rauhoitetaan sitä meidän hermostoa, eli koko ajan viestitetään meidän keholle että hei, nyt sä oot menossa tekemään jotain uutta tai nyt sulla on elämässä joku tilanne mikä tuntuu haastavalta, minkä keho tulkitsee uhkana, mikä saa kehon laittaa sen hälytysjärjestelmän päälle. Ja sitten kun me hengitetään, niin me rauhoitetaan hermosta, me sanotaan että okei, tässä on uutta, mutta tämä ei olekaan niin uhka. Silloin me pystytään paremmin vaikuttaa siihen meidän toimintaan, koska jokainen meistä tietää että silloin, kun meillä on ne pelkoajatukset, katastrofiajatukset, lannistavat ajatukset, mitä ne onkaan monellakin asialla. Mutta edelleen mä sanoisin että hengitys on yksi tehokkaimmista keinoista, koska se on se sun kaukosäädin sinne hermostoon. Hengitys vaikuttaa sun hermostoon ja sä voit vaikuttaa sun hengitykseen, ja sä voit vaikuttaa sun hengitykseen.
Speaker 1:Joten, ennen kuin sä yrität ajatella isommin, ajatella paremmin, niin harjoittele sitä, että sun tunne olisi turvallinen. Ja sä voit aloittaa myös niin että sä mietit jotain tilannetta. Sä voit miettiä jotain mikä tuntuu haastavalta, mikä tuntuu vähän venyttävältä, ja sit sä tunnet ne keholliset reaktiot. Sieltä voi herätä jotain pieniä merkkejä että hartiat vaikka vähän jännittyy tai hengitys muuttuu pinnallisemmaksi, jotain pientä merkkiä siitä, että Sä viestität itelleen että aha, mulla on tää ajatus täällä, joka tuntuu epämiellyttävältä, mutta mä hengitän.
Speaker 1:Mä hengitän turvaa tähän hetkeen hermostoon. Mä hengitän rauhaa tähän hetkeen. Se on osa sitä ohjelmointia, jota sä voit alkaa tekee. Ja sit myöskin sä haluat alkaa etsiä muita todisteita, koska sun ajatukset tuntuu niin todelta, koska se on se todellisuus, minkä sun aivot näkee. Se on se todellisuus, minkä sun aivot on uskonut. Tässä tarvitaan pientä koulutusprosessia ja projektia.
Speaker 1:Ala etsimään toisenlaisia todisteita, kuin mitä sä tällä hetkellä oot elämästä saanut. Oot elämästä saanut. Se voi olla, että sä etit sinne ihmisiä, ketkä on samoista vaikka lähtökohdista kuin sä tällä hetkellä tai aikaisemmin niin tehnyt, sitten jotain, mitä sä tuot sinne uutta todistusaineistoa, ihan vaan sillä, että sä tuot sinne uudenlaisen kokemuksen. Jos sä oot aina vaikka lähtenyt siihen katastrofiajatteluun ja antanut itsesi mennä sinne ja uskonut siihen, niin nyt sä voitkin tehdä toisenlailla, että sä teetkin jonkun tosi rauhoittavan hengitysharjoituksen, sä lähdet, tekeekin jotain ihan muuta.
Speaker 1:Jos et sä koskaan aikaisemmin ois saanut ittees siinä tilanteessa tekee mitään muuta, elikkä sä näytät itelles toisenlaisen tavan toimia. Se ei välttämättä oo aina superhelppoa, ja sä voit aloittaa jostain tosi matalan kynnyksen, mutta pointti oli se, että ala tarjoamaan sun aivoille toisenlaisia todisteita kuin mitä sun tähän mennessä on kertynyt sinne sun tietopankkiin, koska koko ajan sä keräät sinne sitä tietopankkia. Sen perusteella sun mieli ennakoi sitä tulevaa, ja sit se tulee tietenkin kirjoittaa sen tulevaisuuden just sellaiseksi, mitä se menneisyys on. Just sellaiseksi, mitä se menneisyys on tälleen taas yksinkertaistetusti sanottuna jos sä et ala tietoisesti ohjelmoimaan itteäsi niin että sinne kirjoitetaan uudenlainen tarina, joten eti toisenlaisia todisteita itsellesi ja rauhota kehoa, muista että ne lähtee sieltä Sun ajatusten laatu, lähtee sun kehon tilan laadusta, jos nyt näin voisi sanoa.
Speaker 1:Ja ennen kaikkea, muista, että sun ei tarvi korjata sun ajatuksia. Niitä ei tarvi korjata, niitä ei tarvi vääntää johonkin uuteen muottiin, niitä ei tarvitse vääntää johonkin uuteen muottiin, vaan riittää, että sä opit rauhoittua niiden äärelle, riittää, että sä opit vaikuttaa siihen sun kehon reaktioon, joka sul siinä hetkessä on. Koska monesti kyse ei ole niinkään siitä, että sä et uskoisi ittees, vaan siitä, että sun hermosto ei vielä usko, että sä olisit siinä uudenlaisessa tilanteessa turvassa. Koska muista, maailma ei ole niin kaauksessa, mitä sun mieli välillä selittää, vaan sun keho on. Sun keho saattaa olla siinä kaoottisessa tilanteessa ja sit se saa sut näkemään, että sun ilämä on kaoottisessa tilanteessa.
Speaker 1:Vastaus löytyy sieltä sun kehosta, ei sieltä sun mielestä. Joten nyt sä voit lopettaa uskomasta sun ajatuksia ja sitä kautta löytää enemmän rentoutta. Tai sanotaan oikeastaan näin että sä voit lähteä löytämään rentoutta sinne kehoon ja sitä kautta lopettaa uskomasta sun ajatuksia. Siinä oli tämän kertainen jakso. Kiitos että sä olit mukana. Toivottavasti sä sait tästä jotain uutta ajateltavaa kotiin vietävää. Ja hei, jos sä tykkäsit tästä jaksosta ja sulla on joku tuttu kenestä sä ajattelet, että sekin voisi tykätä hyötyä tästä, niin olisin äärimmäisen kiitollinen jos sä jaat tätä eteenpäin Seuraavaan kertaan. Ja nyt me elää se todeksi.