Elä Se Todeksi
Elä Se Todeksi
Onko itsensä kehittäminen suurin ansa ikinä ja kuusi kysymystä aitoon yhteyteen
Mitä jos itsensä kehittäminen vie meitä kauemmas itsestämme sen sijaan, että se toisi meidät lähemmäs todellista itseämme? Kuori turha pois ja löydä vahvuudet mitä sinussa jo on. Sinulla on kaikki mitä tarvitset - sinun täytyy vain tunnistaa se.
Tervetuloa Elässä todeksi podcastin pariin. Tämä on podcast jossa mikään unelma ei ole liian suuri elettäväksi toteen. Mä oon Riikka, koulutettu mielenvalmentaja, yrittäjä, äiti ja paljon muuta, ja tässä podcastissa mä jaan sulle mun parhaat työkalut, vinkit, inspiraatiota ja uusia ajatusmalleja, jotta sä voit alkaa elää todeksi sun haaveita ja ihastua ittees vielä enemmän matkan varrella. Jos sä oot valmis elämään sen todeksi, niin nyt mennään. Jos sä oot tyyppi jota kiinnostaa itsensä kehittäminen niin kuin mä uskoisin että sä oot, koska sä oot kuuntelemassa tätä jaksoa niin silloin sä varmasti oot joskus ollut semmosessa tilanteessa, että tuntuu, että mikään ei oikeastaan riitä. Se kehittymisen ja kehittämisen pyörä vaan jatkaa pyörimistään.
Speaker 1:Tavallaan se on jotain, mihin sä koet sitä paloa, se on jotain, mitä sä haluut tehdä, mutta sitten taas tavallaan sä huomaat, että sä oot aina ottanut vaan jonkun uuden vinkin, uuden neuvon, uuden polun, mitä lähteä seuraamaan, ja loppujen lopuksi voi tuntua joskus siltä, että on vaan enemmän hukassa siellä itsensä kehittämisen viidakossa, siellä itsensä kehittämisen viidakossa. Joten tässä jaksossa mä ajattelin, että puhutaan vähän siinä, että, kun me vielä vähän kehitytään, kun me vielä vähän kehitetään, kun me vielä löydetään joku uusi vinkki, vielä joku uusi polku, ja miten sitten myöskin tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että me oikeasti halutaan oppia uutta, me halutaan olla niin sanotusti se paras versio itsestämme Ja oikeastaan se, mistä tämä ajatus lähti, on se, että mä kirjoitin pari viikkoa sitten uutiskirjaan, ja se uutiskirja alkoi näin mä loin sulle nyt tän ihan sanasta sanaan, niin sä pääset kärryille siitä, että mistä oikeastaan nyt on kyse. Uutiskirje alkoi siis näin Mä mietin pitkään, mitä sulle sanoisin tässä viestissä, ja jäin jumiin heti alkumetreillä. Ensin ajattelin, että haluan muistuttaa sinua siitä, miten elämä näyttää täysin erilaiselta silloin, kun ilmennämme parasta versiota itsestämme. Ja heti kun se ajatus tuli pääni, meinasin nukata tylssyyttäni. Miten kulutettu, ympäripyöreä ja kliseinen lause. Ja silti niin totta On totta, että itseä kehittämällä elämäsi todennäköisesti mullistuisi täysin päälaelleen. Mutta elämme ajassa jossa itsensä kehittäminen tarkoittaa liian usein lisää suorittamista, päälle liimattuja vinkkejä, optimoidaan rutiinit, tehdään asiaa xyz, etsitään loputtomasti seuraavaa, parempaa versiota itsestämme, ja silti olo ei helpotu, pahimmillaan vaan huononee. Päämme on täynnä informa. Voisimme olla ja voisimme tehdä, mutta harva meistä saa niitä asioita vietyä käytäntöön, saatiko aidosti hyötyä niistä. Okei, nyt lopetan tämän uutiskirjeen lukemisen. Jos et sä muuten ole vielä liittynyt mun uutiskirjeelle, niin käy tekemässä se. Mutta tää on se, mistä me puhuttiin, jotenkin niin ristiriitasta, koska on olemassa se paras versio meistä, huonoihin asioihin, huonoihin piirteisiin itsessämme, ja sanoo, että tämmöinen mä nyt vaan oon. Mutta sitten myöskään me ei voida ajatella, että meidän pitäisi koko ajan jahdata sitä parempaa versiota itsestämme. Ja tähän ei ole mitään kaavaa, mistä me voidaan tietää, kumpaa me tehdään. Sitä ei voi kukaan sanoa sun puolesta, vaan sun täytyy itse pysähtyä sen ääreen, että onko se, mitä sä nyt oot tekemässä, onko se jahtaamista, vai onko se, mitä sä nyt oot tekemässä, sitä, että sä piilotat pään puskaan ja sanot, että sä et halua lähteä semmoiseen optimoimiseen, tai mitä sun pää siitä sitten tekeekään ikinä tarinaa? Eli meidän täytyy itse tunnistaa, että missä me mennään sen asian kanssa. Mutta silloin, kun me ollaan monesti siinä semmoisessa jahtaamisen energiassa, niin silloin tuntuu, että mikään ei oikeastaan riitä. Ja sitten siihen, kun lisätään vihällä some, joka syöttää meille niin paljon ajatusta siitä, että mitä pitäisi tehdä, mitä ei pitäisi tehdä, tee näin, älä tee noin, ja siellä on niin paljon ristiriitaa, koska myöskin sillä ristiriidan esiin tuomisella halutaan myöskin herättää ihmisiä ja saada ihmiset ajattelemaan ja saada ihmisten huomio, ja siinäkään ei ole mitään pahaa. Mutta ehkä siinä päästään taas siihen, että sulla on se päävastuu sun elämästä, ei kenelläkään muulla, vaan sulla. Sulla on se päävastuu sun elämästä, mitä sä kulutat, mitä sä päätät ottaa kirjaimellisesti, mitä sä päätät ottaa kirjaimellisesti, mitä vinkkejä sä päätät seurata kirjaimellisesti ja mitä taas et. Koska jos me aina mennään siihen ajatukseen, että me vaikka seurataan jotain meidän ulkopuolelta ja sitten se tapahtään, oppii vaikka mitä, silloin meillä on aina tunne siitä, että me ollaan jollain tavalla vääriä, koska siellä tehdään aina joku asia vääräksi, joku asia oikeaksi. Mä oon puhunut tästä aikaisemminkin täällä podcastissa, ja se voi kuulostaa ristiriitaiselta että mä sanon näin, koska mä ite teen myös.
Speaker 1:Mä jaan Instagramissa sitä, että älä tee näin, älä tee noin. Mutta se pointti onkin siinä että sun lukijana, sun tehtävä on tunnistaa. Mun tehtävä on tunnistaa silloin kun mä ite kulutan somea, mun tehtävä on tunnistaa että mitä asioita mä otan sieltä ikään kuin mukaan, ja jos mä luen sieltä että joku asia on totta, niin onko se mulle totta? Onko tämä se oikea tapa mulle, vaikka se olisi jollekin toiselle? Nämä voi kuulostaa täysin itsestäänselviiltä asioilta, mutta ne ei ole ollenkaan niin itsestäänselviä.
Speaker 1:Kun me sukelletaan vähän syvemmälle, sitten kun me mennään sinne meidän alitajusiin käytösmalleihin, mitkä meitä ohjaa, kun me sukelletaan sinne, niin me huomataan että itse asiassa minuankin on antanut niidenin sanoa alussa, että miten erilaisella elämä näyttäisi silloin, kun me ilmennetään sitä parasta versiota itsestämme. Niin mä käytän paljon sitä parasta versiota, mä käytän sanaa paljon, sitä ilmaisua että paras versio itsestä, mutta siinäkin on todella paljon niitä sävyjä. Mitä jos se paras versio sinusta itsestäsi ei ole sellainen joka vielä muuttuu, ikään kuin paremmaksi, vielä tekee enemmän, vielä oppii lisää? Vai mitä jos se on se joka löytää takaisin sinne todelliseen aitoon itseensä, ja se välillä se, että me päästään takaisin sinne, kuka me oikeasti ollaan. Niin se vaatii uusia taitoja, välillä uusien taitojen, opettelua, uusien asioiden tekemistä, koska siinä voi olla jo rakennettu niin isot muurit kaiken eteen, että me ei päästä niistä läpi, ilman että me opetellaan niitä uusia taitoja.
Speaker 1:Mutta mitä jos kyse ei olekaan aina vaan lisäämisestä ja siitä, että sun pitäisi olla enemmän Vaan? mitä jos sun pitäisi olla enemmän itses, enemmän oma itses? Ja tämäkin saattaa kuulostaa tosi kliseiseltä, tämäkin saattaa kuulostaa tosi itsestäänselvältä. Mutta mitä jos sä ihan oikeasti lähtisit ilmentää sitä? Mitä jos sä katsoisit ne osa-alueet elämässä, missä sä et ole täysin oma itsesi, missä sä vähän miellytät, koska sä et ole ihan varma että miten sun muuten suhtauduttaisi? Sä vähän luet huonetta liian tarkasti, koska sä haluut sopeutua sinne, ja ne on tosi alitajuisia, tosi ymmärrettäviä.
Speaker 1:Me halutaan kuulua joukkoon, niin kuin me ollaan aikaisemminkin puhuttu, että me ollaan laumaeläimiä. Me halutaan kuulua joukkoon, mutta sun täytyy sisäistää sun kehon, sun hermoston, täytyy sisäistää se, että sä kuuteut oikeeseen joukkoon, silloin, kun sä oot oma itses, oikealla joukolla. Mä tarkoitan sitä, että silloin sulle tulee ne oikeat ihmiset ympärille, oikeat asiat sun ympärille, sulle tarkoitetut asiat, sulle tarkoitetut ihmiset. Mutta se ei ole mitään päälle liimattua, se ei ole paranneltua Vaan, se on sinä, sinä aidoimmillas.
Speaker 1:Mutta monesti, kun me lähdetään sinne itsensä kehittämisen maailmaan, niin me ei oikeastaan välttämättä mennä enemmän itteemme, vaan. Me mennään välillä jopa itsestämme poispäin Sillä, että me ajatellaan, että vielä on se joku taso, joku taso, joku taso, ja taas päästään siihen ristiriitaan, että mä uskon siihen, että onkin Niin tasoja on aina. Mutta se avain on siinä, että tässä hetkessä sulla on se avain. Avain ei ole se seuraava taso. Avain ei ole se seuraava taso.
Speaker 1:Avain ei ole se seuraava juttu mitä sä teet, se seuraava asia, mitä sä opit, vaan, se avain on tässä Pystyksä, tässä olla jo sitä kaikkea. Ja sitten plussana tulee vaan ne jotkut uudet asiat, uudet opit, uudet inspiraation lähteet. Se on se todellinen avain, ja se on se, mihin meidän tulisi pyrkiä. Mutta me vaan unohdetaan se välillä. Me unohdetaan, että meissä on jo se kaikki, mitä me tarvitaan. Ja tällä nyt taas mä en tarkoita sitä, että eikö välttämättä tarttisi opetella uutta, jotta saisi sen kaikki ne omat vahvuudet esiin.
Speaker 1:Mutta se rohkeus, mitä sä etit, se on jo sussa. Se selkeys, mitä sä etit, se on jo sussa. Se rauha, mitä sä etit, se on jo sussa. Se toiminta, mitä sä etit, se on jo sussa Ne vaan hukkuu helposti hälyn ja kuormituksen alle. Sitten mä laitoin siihen uutiskirjeeseen muutamat kysymykset, ja mä ajattelin, että mä jaan ne nyt sullekin tähän Saadaan vähän struktuuria tähän jaksoon, koska tämä on ollut nyt ilmavaa, vaan tällaista ikään kuin paasaamista aiheesta.
Speaker 1:Mutta on semmoinen asia, minkä kanssa haluu myös valmentajana olla tosi tarkkana, ettei anna kenellekään sitä kuvaa et hei, vielä kehitetään, vielä, vielä, vielä kehitetään. Vielä ollaan se parempi Miten ikään kuin auttaa jokaista meistä löytämään se oma ydin, koska se oma ydin se on se paras, ja silloin se ei ole päälle liimattua parantelua, vaan silloin se on sitä aidointa itteensä. Mutta mennään kysymyksiin. Nämä on semmoisia kysymyksiä, joissa oikeasti pysähdyt näiden ääreen, niin silloin sä saat kiinni siitä, että, onko se, mitä sä teet, niin, onko se lähemmäs sitä sun ydintä, onko se enemmän sinne sisäänpäin, sen aidon sinän, niiden aitojen vahvuuksien esiin nostamista ja niitä kohti menemistä, vai onko se ehkä jotain, mikä on niin sanotusti päälle liimattua?
Speaker 1:Ensimmäinen kysymys Mihin sä sanoisit kyllä, jos sä et jatkuvasti yliajattelisi kaikkea. Ja tässä on hyvä huomata yliajattelun, ne pienet sävyt, yliajattelun pienet sävyt, jotka alitajuisesti tulee sinne ohjailemaan meitä, alitajuisesti tulee sinne vaikuttamaan meidän valintoihin, päätöksiin, koska se yliajattelu voi olla meille hyvin jo sisäänrakennettua. Yliajattelu voi olla meille jo sellaista, että me tehdään se niin automaattisesti, että me ei edes huomata, että se on se jarru, mikä meillä on koko ajan siellä pienesti päällä päällä, koska me ajatellaan, kun me saadaan joku päähän, joku idea, vaikka tehdä jotain, niin meidän aivot on jo heti käynyt läpi kaikki mahdolliset skenaariot. Ja sit ne mahdolliset skenaariot, ne on niin nopein välähtänyt meistä läpi, että me ei edes olla huomattu niitä, mutta ne on sinne kehoon jättänyt jo sen jäljen, että älä, älä, älä. Ei toi nyt ehkä ole hyvä idea, että sä lähdet tekemään tuota, ja sitten me peruutetaan, koska kehos on se olo, että ei, tämä ei ole hyvä, tämä ei ole nyt fiksu, tämä ei ole turvallista. Ja sitten me peruutetaan.
Speaker 1:Joten, mihin sä sanoisit kyllä, jos sä et jatkuvasti yliajattelisi kaikkea? Ja mitä jos sun ei tarttisi miettiä mitään? mitä muut sanoisivat? Mitä jos sinun ei tarvitsisi miettiä, miltä sinä näytät? Mitä jos maailmassa ei olisi ketään muuta kuin sinä? Mitä sinä tekisit? Tai mitä jos sinä olisit jo poistunut tästä elämästä ja siitä saisit tulla takaisin? Niin sinulla ei olisi ikään kuin enää, sinä ottaisit vain kaiken sen irti, mitä sä et tällä ensimmäisellä kierroksella ottanut.
Speaker 1:Niin, mitä silloin? Millä? sä sanoisit kyllä, leikki ajatuksilla, vie se aika äärimmäisyyksiin. Koska sitä kautta, kun me vähän hullutellaan niiden meidän ajatusten kanssa, niin me myöskin vapautetaan jotain, mikä aidosti on siellä, mutta me ei vaan päästetä, siinä arjen järkiajattelussa sitä esiin. Toinen kysymys, joka auttaa sua hahmottaa, että, missä mennään. Niin on se että mistä sä jättäytyisit pois, jos sä et enää yrittäisi miellyttää tai suorittaa Missä sä ajattelet, että sun täytyy ehkä olla vähän enemmän tommonen, vähän enemmän tämmönen Aa, nyt, mä oon liikaa, mä oon liian vähän, koska, niin kuin mä sanoin, että varsinkin somessa, niin meille niin paljon syötetään sitä, että toi on väärin.
Speaker 1:Toi ei ole väärin. Toi on merkki siitä, että sä oot stressaantunut. Toi on merkki siitä, että sulla on hermosto, ylikuormittunut Ja kaikki nää voi olla totta, mutta taas, sun täytyy löytää ne tarinat sieltä. Sun täytyy löytää se että, okei, nyt, jos mä otan tän vinkin itselleni tai mä tunnistan itteni tästä, että aah, okei, hei, mä sainkin vähän diagnosoitua, että aah, tää onkin itseasiassa ylikuormitustilaa, tämä mun käytös.
Speaker 1:Niin, käytätkö sä sen tiedon hyödyksi, vai onko se vaan lisää informaatiota sun päähän, joka uuvuttaa ja saa sut uskomaan että mä oon viallinen? Sulla on se vastuu siitä, että minkä lasien ja linssien läpi sä sen tiedon otat. Otatko sä sen niin, että sä hyödynnät sen, sä lähdet oikeasti hyödyntää sitä, vai otatko sä sen niin, että se jää sinne mielenpohjalle ja jollain alitajuisella tavalla se viestittää sulle että no, niin, mä oon vääränlainen, koska tääkin asia on musta pielessä. Ja se vaatii aika paljon tarkkaavaisuutta. Se vaatii sitä, että me ollaan hereillä sen kanssa, että miten mitkäkin viestit meihin oikeasti vaikuttaa.
Speaker 1:Kolmas kysymys Miten sä käyttäisit sun ajan jos sä antaisit arvoa sille, mikä on oikeasti tärkeetä? Vastaako sun kalenteri, sun elämän tärkeysjärjestystä? Elikkä eläksä niitä asioita, mitä sä sanot, että sulle on tärkeetä, mikä sulle on tärkeetä? Ooks sä tietoinen niistä asioista? Se on niin helppo sanoa tosi kliseisesti että mikä meille on tärkeää, ja totta kai tärkeintä, on asia X, y, z. Mutta näkyykö se sun elämässä?
Speaker 1:Koska mä väitän, että jos sä alat elämään niin että se näkyy sun elämässä ja ajankäytössä, niin se lisää sun onnellisuutta aivan huomattavasti. Joten jotain mitä miettiä Vastaako sun kalenteri, sun elämän tärkeysjärjestystä? Niin kuin mä sanoin, jos se alkaa vastaa sitä edes vähän enemmän, niin silloin se tulee näkyä aivan varmasti siinä, että miten hyvin sä voit. Sitten, minkä valinnan sä teet toistuvasti, vaikka se ei oikeastaan palvele sua. Minkä valinnan sä teet toistuvasti, vaikka se ei oikeasti palvele sua.
Speaker 1:Minkä valinnan sä teet toistuvasti vaikka se ei oikeasti palvele sua, missä asioissa sä nimenomaan ehkä teet vaan autopilotilla semmosia valintoja, mutta jos sä p, sitten välillä se voi olla jopa, että ne on todella sabotoivia valintoja, että me tiedetään, että tämä ei tee mulle hyvää, mutta me tehdään se silti. Ja silloin ehkä nämä on, ehkä nyt, joo, nämä on ehkä niitä hetkiä, missä silloin me tarvitaan taitoja ja keinoja, jossa me opetellaan oikeasti vähän jotain uutta. Jos me ollaan jatkuvasti jossain sabotoivassa käytösmallissa, ne on niitä hetkiä, missä me tarvitaan ehkä sitä nimenomaan jotain uutta, sinne Uutta oppia, uutta työkalua. Mutta vastaa itsellesi, minkä valinnan sä teet toistuvasti, vaikka se ei oikeasti palvele sua. Seuraava kysymys Mitä sä kaipaat, mut sä et koskaan pysähdy kunnolla kuulemaan sitä tarvetta. Välillä me ollaan tosi hyvin selittelee itellemme, että en, mä itseasiassa, tarvii nyt tota asiaa. Niin paljon Se voi olla ihmissuhteissa, ei mua haittaa, niin paljon, että tässä ihmissuhteessa ei ole asiaa X, y, z, tai että me jätän aina sanomatta mua haittaa tämä asia.
Speaker 1:Tai sitten se voi olla töissä, se voi olla jossain muussa, Ja se, että me kuultaisiin, se tarve, niin se ei tarkoita, että meidän pitäisi just se itse, se tietty asia muuttaa. Vaan se voi olla, että me muutetaan, että me aletaan itse antaa itsellemme sitä, mitä me kaivataan. Mutta tärkeintä olisi just se, että me tunnistetaan, se, mitä me kaivataan, mitä me oikeasti kaivataan, ja tässäkään ei olisi niitä semmoisia päälle liimattuja ajatuksia siitä, että, mitä meidän kuuluu haluta, mitä me ei saada haluta, mitä me ei saada odottaa muilta ihmisiltä, mitä me ei saada odottaa jossain tilanteissa, ja tietenkin me ei haluta olla kohtuuttomia, sellaista me voidaan, sähän voit tehdä ihan, mitä sä melkein haluut. Totta kai, silloin on seuraamukset, muutamukset. Mutta monesti meillä on semmoinen ajatus että en mä voi, mä en voi odottaa toiselle tätä, tai mä en voi haluta tätä. Sä voit odottaa, sä voit haluta.
Speaker 1:Toki sit sun täytyy kommunikoida se ja sit tällä toisella ihmisellä on myös oikeus sanoa että no, itseasiassa mä en ole valmis antaa tota sulle Tai tällä tilanteella. Jos ei se ole mikään ihmissuhde, vaan se on joku tilanne, niin se tilanne voi sanoa sulle ikään kuin että okei, ei, nyt, ei, tällä hetkellä Sä et saa sitä, mitä sä haluut. Mutta monesti, varsinkin naiset niin me vähän niin kuin pyydellään anteeksi jo valmiiksi En mä saa haluta tätä, en mä nyt tuommoista voi, niin, mitä tarpeita sä et oikeasti itse anna itsesi edes kuulla. Sitten viimeinen kysymys Miltä tuntuisi tehdä valintoja jotka kumpuu selkeydestä käsin, levollisesta kehosta käsin, rauhasta käsin, eikä selviytymismoodista käsin.
Speaker 1:Selvyytymismoodi voi olla se meidän arjen reaktiivisuus ja se väsymys. Se on tosi inhimillistä. Minä todellakin tiedän, mitä on tehdä valintoja väsymyksestä käsin. Meidän valintoja värittää meidän uupumus, meidän väsymys, meidän turhautuminen, meidän pelko, meidän epävarmuus. Mutta siinäkin kohtaa sanotaan näin, että välillä on pakko tehdää.
Speaker 1:Oon väsynyt, mä oon uupunut, ja nyt mä teen tämän valinnan niin että mä valitsen turvan ensin Musta. Ei oo nyt tekemään mitään isoa hyppyä, koska tällä hetkellä mä oon niin uupunut, että mun keho kaipaa sitä, että se tulee kuulluksi. Joten tällä hetkellä mä en tee mitään ihan hullua, ylirohkeata valintaa, vaan mä kaipaan nyt sitä turvaa. Niin se on tosi ok, jos me tehdään se valinto tosta käsin no-transcript. Jos me ruvettaisiin ymmärtämään että, okei, tätä mun valintoa värittää nämä ja nämä linssit tällä hetkellä, niin sitten me voitaisiin lähteä pyytämään apua, sitten me voitaisiin lähteä antaaollisesta mielestä, levollisesta kehosta, eikä sieltä selviytymismoodista, vaikka tietyllä tapaa keho olisi siellä, niin me voidaan silti johdattaa meidän keho turvallisesti sieltä läpi.
Speaker 1:Joten miltä tuntuisi tehdä valintoja jotka kumpuu selkeydestä ja levollisesta kehosta mielestä, ei semmoisesta selviytymismoodynlaisia valintoja. Mun täytyy jaksaa, vaikka mä oon väsynyt. Kaikki muut jaksaa, kun ne on väsyneitä, tai sitten että, no, mä en sais. Nyt mulla on tämmöinen elämäntilanne, että ei tässä voi tehdä mitään isoja siirtoja. Mutta muista että siinäkään ei ole oikeaa tai väärää. Vaikka sä olisit missä tilanteessa, niin sä voit tehdä minkä siirron tahansa Tai oikein ei nyt, mitä siirtoa tahansa, mutta sä nyt varmasti ymmärrät että, mistä me puhutaan.
Speaker 1:Joten, ehkä nyt tämän jakson ydinsanoma on se, että me monesti tehdään itsemme vääränlaiseksi Ja monesti me ajatellaan, että se avain on siellä jossain, ja sitten kun Ja monesti me kulutetaan aivan hirveästi informaatiota, ilman että me oikeasti hyödynnetään sitä, ja se jättää meihin johonkin syvälle alitajuntaan viestin siitä, että me ollaan vääränlaisia. Sä et ole vääränlainen Ja sun ei tarvi yhtään enää liimata päälle mitään enempää. Vaan, sun täytyy kuori se kaikki turha pois, tai sä saat Nyt täydy, sä saat, sä saat. Kuori sen kaiken turhan pois Ja löytää ne voimat, voimavarat, vahvuudet, mitä sussa oikeasti jo on. Kuka sun lähipiiristä kaipaisi kuulla tämän jakson? Kenelle sä haluat muistuttaa, että sus on jo kaikki se? Ehkä? siitä täytyy vaan kuoria kerroksia edestä pois, koska muista sä oot upea. Siinä oli tämänkertainen jakso. Kiitos, että sä oot upea. Tämä on äärimmäisen kiitollinen jos sä jaat tätä eteenpäin seuraavaan kertaan. Ja nyt me elää se todeksi.