Elä Se Todeksi
Elä Se Todeksi
Täydellisyys on illuusio - näin lopetin jahtaamasta täydellisyyttä
Elämä on aivan liian lyhyt itsensä epäilyyn ja täydellisyyden jahtaamiseen. Tässä jaksossa jaan konkreettiset askeleet, joilla pääsin täydellisyyden tavoitteluista eroon. Tunnista kaavat, löydä keskitie, usko itseesi. Kuuntele nyt!
Tervetuloa Elässä todeksi podcastin pariin. Tämä on podcast jossa mikään unelma ei ole liian suuri elettäväksi toteen. Mä oon Riikka, koulutettu mielenvalmentaja, yrittäjä, äiti ja paljon muuta, ja tässä podcastissa mä jaan sulle mun parhaat työkalut, vinkit, inspiraatiota ja uusia ajatusmalleja, jotta sä voit alkaa elää todeksi sun haaveita ja ihastua ittees vielä enemmän matkan varrella. Jos sä oot valmis elämään sen todeksi, niin nyt mennään. Ennen kuin me aloitetaan tää jakso, niin voidaan me kaikki hengittää syvään sisään nenän kautta, anna vatsan pullistua sisään hengityksellä Hengitetään sisään nyt Ja ulos suun kautta, uudestaan sisään nenän kautta, vatsan alueelle, anna vatsa pullistua, ja ulos Muutama kunnon hengitys pitkin päivää.
Speaker 1:Ne oikeasti ohjaa meitä oikealle polulle, ne rauhoittaa meitä, ne alentaa meidän stressiä. Se mistä tämä tuli mulle nyt mieleen oli se että just ennen kuin mä hyppäsin äänittää tätä, niin lopetin asiakkaan kanssa valmennuksen Ja tämä asiakas oli semmoinen kun se tuli, valmennuksia aloitettiin yhdessä, niin oli paljon stressiä, oli ahdistusta, ja sitten me aloitettiin hengittää, harjoiteltiin ihan perustekniikat kuntoon ja mä sanoin että hengitä syvään vatsaan, katoin Toin, sanoin hengitä vatsaan, ja tämä asiakas sanoi että mä hengitän, sanoin että et hengitä, että sä hengitä vatsaan, vaan sä hengität rintakehään. Hartiat vähän nousee, vähän jännittyy, niska vähän jännittyy, ja se muutos mikä on tullut ihan pelkästään vaan sille että me ollaan ihan oikeasti optimoitu sitä hengitystä siellä arjessa, ja lisätty siihen tietenkin hengitysharjoituksia, niin se on oikeasti ollut huikeaa. Joten, muista että hengitys on se, mikä isolta osin määrittelee sitä, miten sä voit.
Speaker 1:Älä väheksy hengitystä. Se tuntuu niin itsestäänselvältä, koska, hei, mehän kaikki hengitetään. Mutta se että, miten me hengitetään, siinä on se avain. Sä voit hengittää kunnolla. Jolloin sä lasket sun stressitasoja, sä muutut paljon chillimmäksi ihmiseksi, sun suorituskyky kasvaa, sun selkeys, mielen selkeys kasvaa ihan huikeasti, tai sit sä voit jatä hengitysharjoituksia ja sä huomaat sen sun olossa.
Speaker 1:Enkä tarkoita, että hyvällä Joten hengitä. Mutta nyt tervetuloa tämän jakson pariin. Tässä jaksossa me puhutaan täydellisyyden tavoittelusta ja mitä mä tein, jotta mä pääsin siitä eroon. Ja jos sä katot joitakin jaksoja taaksepäin, niin sä voitkee ihan hyvää, että me otetaan samaa aihetta, mutta tuodaan siihen eri näkökulmia, puhutaan siitä samasta asiasta eri näkökulmista, koska sitä kautta me aina voidaan laajentaa sitä meidän ajattelua, voidaan laajentaa sitä meidän kykyä, ensinnäkin soveltaa, että aah, hei, näin, tämä resonoi mulle enemmän. Aah, itse asiassa toi ei tunnukaan mulle sopivalta, mutta toi tapa, millä se nyt tuotiin esiin, niin siihen osaan samaistuu.
Speaker 1:Niin se kehittää meissä myös sitä kykyä, lähteä viemään niitä asioita toimintaan. Ja koska se oli aihe, joka resonoi niin monelle, niin siitä ei voi puhua liikaa, eiks vaan Täydellisyyden tavoittelu on jotain, joka mä voisin sanoa, että mä todella vahvasti semmoiseen perfektionistiin olisin ehkä semmoisella oppikirjatavalla Tarkasti, olisin ehkä semmoisella oppikirjatavalla samaistunut usein. Tai sanotaan näin, että minusta on monta puolta. Minusta on se puoli, joka haluaa tehdä asiat täydellisesti ja jää hinkuttaa niitä, mutta sitten minusta on myös se puoli, joka vaan menee ja tekee ja vähän räiskii menemään ilman kunnon suunnitelmaa. Ja se oli oikeastaan yksi osa sitä mun täydellisyyden tavoittelua tai oikeastaan sitä sen suojaamista.
Speaker 1:Eli, jos mä vaan tein isoja siirtoja, niin silloin mä en joutunut kohtaa sitä, että oikeasti ne pikkujutut ja se säntillinen, täsmällinen työ, mitä siellä pitäisi tehdä, jos ihan oikeasti haluaisi edetä jossain tai kehittää jotain osa-aluetta elämässä, niin se jäi tekemättä. Mutta aloitetaan, mennään suoraan asiaan Nyt. Mitä asioita mä tein. Yritetään pitää tämä jakso melko lyhyenä, joten mennään nyt ensimmäiseen asiaan Mitä mä tein, jotta mä pääsin eroon täydellisyyden tavoittelusta.
Speaker 1:No, ihan ensiksi mä tulin tietoiseksi siitä, että mikä se mun oma kaava oli ilmentää sitä täydellisyyden tavoittelua, koska välillä me ei välttämättä osata samaistua kaikkiin asioihin. Jos joku sanoo, että mä oon täydellisyyden tavoittelija, niin me ei välttämättä osata samaistua siihen. Me ajatellaan, että mä en kyllä itse asiassa ole. Mutta jos katsottaisiin sitä meidän toimintaa syvemmin, niin sitten voitaisiin huomatakin, että kyllä siellä on niitä käytösmalleja, jotka tietyllä tapaa hakee sitä täydellisyyttä, on ankara itteensä kohtaan, välttelee niitä epäonnistumisia.
Speaker 1:Ja mulle se näkyi siinä, että mä en lähtenyt kokeilemaan asioita jos mä en tiennyt että mä tuun onnistua. Jos mä tiesin että mä tuun epäonnistua, niin mä heitin hanskat tiskiin jo ennen sitä. Tai sitten mä saatoin alkaa vähättelee ja heittää vähän vitsiksi koko homman. Jos mä tiesin että mä oon jossain huono tai keskenerjätä niin täydellisesti, mitä mä olisin halunnut pärjätä, niin mä peitin sitä semmoisella asian sillä, että mä laitoin siihen semmoisen maskin, että ei tämä ole mulle nyt, että tämä on just näin tarkoituksenmukastakin, että mä en nyt ota tätä niin vakavasti ja mä en nyt panosta tähän asiaan, tai tämä asia ei ole mulle niin tärkeä.
Speaker 1:Tai sitten mulla oli aina joku selitys siitä, että minkä takia nyt mä en odota iteltäni hyvää suoritusta Ja tämä oli esimerkiksi tuli hyvin selkeäksi ja ilmi silloin, kun mä ratsastin kilpaa Niin silloin mä saatoin tosi herkästi keksiä niitä olosuhteiden syitä, minkä takia me ei tänään voida oikeastaan suorittaa meidän parhaalla tasolla ja sen takia mä jo etukäteen puhuin itteni ole edes yrittämättä, jotta sitten se epäonnistuminen ei tuntuisi siltä, että mä olin epäonnistunut, koska mähän olin ikään kuin taktikoinut, mähän tiesin jo sen, että ei tämä nyt tule menee, koska tänään olosuhteet on semmoiset ja tämmöiset tai tommoiset, tai se mun hevonen oli semmoinen, tämmöinen tai tommoinen siinä päivänä, että mä valmiiksi realistinen ja mä olin armollinen sitä meidän prosessia kohtaan, että mä katsoin että okei, tänään ei ole hyvät lähtökohdat, niin tänään ei odoteta niin paljon iteltämme. Mutta todellisuudessa se oli sen täydellisyyden tavoittelun peittelyä, ja tämä sama kaava. Urheilussahan se on tosi helppo nähdä, koska siellä ne usein tulee aika voimakkaasti, ne kaavat esiin, ja se on tosi semmoinen spesiaalitilanne, missä se sitten nousee esiin. Joten sen takia, kun se tapahtuu aika harvoin, se on enemmän nousee siihen tapetille, niin se oli helpompi jotenkin saada siellä kiinni siitä.
Speaker 1:Mutta sitten sen avulla mä rupesin saamaan kiinni siitä että mä oikeastaan muuallakin elämässä teen sitä, että mä jo etukäteen lähden puhumaan sitä asiaa vähän vähäpätöseksi, tai että minkä takia nyt ei ole vielä se aika onnistua, tai että ei mulla ole edes tarve onnistua, ja vaikka mulla ei olisikaan ollut mikään megatarve onnistua, olla tosi hyvä vielä jossain, niin se mitä mä puhuin itselleni, niin se sitten usein kuitenkin esti mua kokeilemasta, esti mua kehittymästä, esti mua oppimasta, koska mä lähdin vähättelee sitä asiaa. Ja se vähättelyn taustalla oli se, että, koska mä en ollut tarpeeksi hyvä omasta mielestäni, sen kriittisen puolen mielestä, niin sitten oli parempi alisuoriutua jo valmiiksi, ennen kuin kukaan huomaa että en mä oikeastaan ole suoriutunut niin hyvin tai en mä oikeastaan ole niin hyvä. Mutta ulkopuolelta, jos sä olisit katsonut, niin olisit voinut ajatella, että toihan on vaan tosi realistista ja toiinen on tosi lempeätä itseänsä kohtaan, että ei vaadi liikaa itseltään. Mutta se ensimmäinen asia tosiaan oli se, että mä tulin tietoiseksi. Mä tulin tietoiseksi niistä mun omista kaavoista. Ja se ei aina ole niin helppoa, koska välillä ne kaavat on niin lähellä meitä, että me ei ihan oikeasti huomata sitä meidän kaavaa.
Speaker 1:Mutta esimerkiksi hengityksessä me saadaan hyvin usein nostettua esiin sitä, mitä se tietoinen mieli ei ole tiennyt, niin sieltä tiedostamattomasta mielestä, että uu, okei, mulla onkin tämmöinen kaava, apua, mä teenkin näin. Niin. Niitä on eri keinoja, miten me voidaan päästä käsiksi siihen ja tulla tietoiseksi niistä meidän kaavoista. Mutta sä voit aloittaa sillä, että sä vaan pysähdyt, ja jos sä huomaat, että sulla on joku asia, missä sä toistuvasti et etene, tai sit sä huomaat, että sulla on joku juttu, missä sä lähet, vähättelee itteäsi Tai vähättelee sitä, kuinka hyvin sä haluaisit siinä asiassa esimerkiksi vaikka pärjätä, niin silloin sä voit kysyä itsellesi tämmöisissä tilanteissa, että onks tässä taustalla jotain, minkä takia mä itse asiassa toimin niin, kuin mä toimin?
Speaker 1:Tai itse asiassa sitä voi kysyä, vaikka sulle ei olisikaan mitään tuommoisia, mitä mä äsken luettelin. Sä voit kysyä silti, miksi mä toimin niin kuin mä toimin, ja sitä kautta me pikkuhiljaa aletaan päästä lähemmäs sitä totuutta, niitä kaavoja, mitä siellä on. Ja sit, jos sä nyt mietit, että miksi mä haluaisin nostaa ne kaavat esiin, niin siksi me halutaan tulla tietoisiksi niistä, että me ei voida muuttaa jotain, mistä me ei olla tietoisia. Sitä mä oon hokenut tässä podcastissakin varmaan jo kuinka monta kertaa tahansa, että me ei voida muuttaa sellaa siihen, miten me edetään elämässä.
Speaker 1:Eli ne vaikuttaa tosi paljon ja ne piirtää sitä karttaa sinne tulevaisuuteen. Joten se on ehkä jotain, mistä sä haluut tulla tietoiseksi. Omista kaavoista me halutaan tulla tietoiseksi. No, toinen asia mitä mä tein, jotta mä pääsin täydellisyyden tavoittelusta eroon, tuli vähän rennommaksi, vähän sallivammaksi, mutta sellaisella aidolla tavalla, eli ei sellaisella tavalla, mitä mä tuossa ensimmäisessä kohdassa kerroin, ei semmoisella tavalla, mitä mä tuossa ensimmäisessä kohdassa kerroin.
Speaker 1:Niin toinen asia oli se, että mä ymmärsin, että mun on pakko löytää se kultainen keskitie, koska, niin kuin mä sanoin alussa, niin mulla semmoisia radikaaleja siirtoja, ja toisaalta mä rakastan sitä puolta itsessäni, koska se on vienyt tosi siisteihin paikkoihin ja paljon pidemmälle, mitä mä olisin ikinä uskonut, että mä tulisin liikkumaan tietyissä asioissa. Mutta siinäkin puolessa mun täytyy katsoa sen taakse, että kun mä teen näitä isoja siirtoja, kun mä teen näitä, silloin me usein myöskin ei ikään kuin olla vält opetteluun, perusasioitten opetteluun. Monesti silloin, jos meillä on sitä täydellisyyden tavoittelua, niin se pienten asioitten opettelu ja se ikään kuin mestariksi tuleminen, niin se saattaa vähän jäädä varjoon, koska tekee vaan just niitä isoja siirtoja, jotta se tuntuisi hyvältä itestä, että saisi sen kokemuksen, että nyt mä tein jotain, tai sitten ei tee ollenkaan, että jää jumittaa paikalle. Niin siihen mä ymmärsin, että okei, nämä molemmat käytösmallit kätkee alleen jotain, mikä mun täytyy muuttaa, ja että täytyy alkaa harjoittelemaan, että täytyy ikään kuin nöyrtyä, koska täydellisyyden tavoittelija, niin siitä voisi ensin tälleen äkkiseltään ajatella, että se on semmoinen nöyrä tyyppi, että se haluaa, että kaikki on niin täydellistä, että siksi se vaan jää hinkuttaa asioita loppuun ja se nöyrästi tekee sitä työtä, että se hioo sitä täydellisyyteen, sitä asiaa tai itteensä. Mutta todellisuudessa usein täydellisyyden tavoittelija ei ole ollenkaan nöyrä, vaan se ei, tai sanotaan näin, se ei todellakaan ole nöyrä, vaan se haluaa antaa itselleen ja muille vahvaa kuvaa, kuvaa siitä, että on pärjääväinen, kuvaa siitä, että on hyvä, ei halua mokata, on se suojakuori. Ja silloin tosiaan, kun meillä on se suojakuori, niin me ei ihan oikeasti harjoitella niin paljon, me ei löydetä sitä keskitietä sen tekemisen kanssa.
Speaker 1:Joko me tosiaan jätetään tekemättä asioita, jätetään hirveästi kesken, tai sitten me tehdään liian ikään kuin semmoisia isoja tai epäselkeitä siirtoja. Mutta se keskitie, se keskellä oleva työ, hihojen kääriminen, toisto, rutiinien, opinien, opettelu, usein jää vähän varjoon. Ja sen mä jouduin opettelemaan. Mä jouduin opettelemaan että tietynlaiset mä en haluaisi ehkä puhua rutiineista, koska ne antaa väärän kuvan. Ne antaa semmoisen kuvan, että olisi joka päivä joku sama juttu ja olisi joka päivä aamurutiinit.
Speaker 1:Mutta ehkä mä nyt, paremman sanan puutteessa, käytän sitä sanaa että mä jouduin huomaamaan sen että tietyissä asioissa tarvii sitä rutiinia, tietyissä asioissa tarvii sitä toistoa. Mä en voi tehdä jotain asiaa joitain kertoja ja kuvitella että mä olisin sit hyvä siinä, kuvitella että se toisi sen muutoksen, kuvitella että sitten olisin ikään kuin tehnyt sen du illuusio. Illuusio siitä, että mun pitäisi olla hyvä. Mä eniminen pitää meidät siinä kehityksen polulla, ei sen täydellisyyden polulla.
Speaker 1:Joten. Ja nyt, jos sä mietit että tää pätee vaan johonkin asioihin, mitä haluu opetella jotain semmosia, vaikka uusi taito, niin ei tää ole pelkästään semmosia, vaan tää on ihan kaikkeen. Jos me halutaan muuttaa meidän identiteettiä, niin siinäkin meidän pitää nähdä se oppimisen polku, kehittymisen polku. Ei täydellisyyden, vaan kehittymisen. Joten mä ymmärsin, että mun on pakko löytää se keskitie, mun on pakko löytää se kultainen keskitie, että mun täytyy alkaa opettelemaan, että mä en voi vaan vältellä tai sitten mennä täysillä.
Speaker 1:Mä oon, mun täytyy kääriä hihat, mun täytyy tehdä sitä tylsää toistoa, ja oikeastaan siitä tylsästä toistosta on tullut se mun täydellisyyden tavoittelua. Koska, niin kuin mä sanoin, niin nyt mä tiedän, että mä oon kehittymisen polulla, en täydellisyyden, vaan kehittymisen. Ja mä tiedän, että, kun mä oon siinä tylsässä toistossa, niin mä oikeasti kehityn. Mä kehityn ihmisenä, mä kehityn niissä asioissa, mitä mä haluun tehdä. Ja se on vienyt sen tarpeista kuin täydellinen, vaan on aina vaan kasvua. Jokainen polku jatkuu, jokaisessa tasossa oppii jotain uutta. Joten ei täydellisyyttä, vaan kehitystä.
Speaker 1:Käädetään hihot, ruvetaan hommiin, se vie sitä meidän täydellisyyden tavoittelussa. Me ei ihan tehdä sitä duunia, vaan me enemmän eletään siinä illuusiossa ja ehkä voisi sanoa jopa potentiaalissa, kuin sitten siinä itse toiminnassa. Seuraava, mitä mä tein, oli se, että mä olisin hyvästi tarkastelee sitä, että mihin mä oikeasti uskon, tarkastelee sitä, että mihin mä oikeasti uskon. Koska monesti silloin, kun meillä on semmoista täydellisyyden tavoittelua, niin meillä on tarve näyttää tietynlaiselta, meillä on tarve näyttää kykeneväiseltä, näyttää Se pätevältä, oli se sitten tai tarkoitti se mitä tahansa sitten siinä kontekstissa, mihin me se laitetaan, että on se sitten jossain asiassa, mitä me opetellaan, tai on se sitten elämässä yleisestikin, on se ihmissuhteissa, mikä se sitten ikinä onkaan, mihin me ikään kuin kohdistetaan se meidän täydellisyyden tavoittelu, koska sitähän me ei välttämättä olla joka osa-alueella, vaan meissä on monta puolta ja tietyt asiat tulee esiin vain tiettyjen tekemisten kautta ja tietyissä piireissä, tietyissä tilanteissa.
Speaker 1:Mutta kuitenkin silloin, kun me ollaan siinä täydellisyyden tavoittelun kierteessä tai siinä pollulla, niin me usein myöskin halutaan mahtua siihen tiettyyn muottiin, ja se tietty muotti tulee sitten siitä, mitä me ollaan opittu, että minkälainen olisi hyvä olla ja mitä pitäisi tehdä. Tämä on aika peruskauraa varmasti monille, että me ei haluta tietenkään mennä siihen muottiin, mitä me ajatellaan, että meidän pitäisi olla, vaan me halutaan luoda se meidän muotti itse. Mutta tän mä vein vähän seuraavalle tasolle jo, koska silloin, kun mä olin siinä, kun mä huomasin, että se lähti nousee, että se semmoinen tarve suoriutua hyvin, tarve olla täydellinen, tarve olla virheetön, tarve olla ankara, tarve olla siellä negatiivisessa, niin silloin usein mä en myöskään toteuttanut sitä, mihin mä ite uskon, vaan silloin mä usein yritin toteuttaa elämää tavalla, johon joku muu usko. Ja silloin, koska se ei ollut mulle luontainen tapa, se ei ollut se, mitä mä halusin, niin sit siinä oli myös se semmonen väkinäinen, pakotettu tekeminen, jolloin ne mun vahvuudet, mitä mus oli se tapa, miten mä halusin tuoda itteeni esiin, se ei päässyt esiin. Joten, jos sä huomaat, että sulla on semmos täydellisyyden tavoittelua, niin pysähdy sen ääreen ja kysy itseltäsi, että onko mä niiden asioiden äärellä, jotka on oikeasti mulle tärkeätä?
Speaker 1:Koska silloin, kun me ollaan niiden asioiden äärellä ja me ollaan sillä meidän niin sanotusti lainausmerkeissä omalla polulla, niin silloin se on usein meille semmoinen niin vahva sydämen asia, että siellä ei tule niin paljon sitä täydellisyyteen pyrkimistä, vaan siellä päästään ehkä vähän just tuohon samaan, mitä edellisessä kohdassa oli, että siellä me ollaan kehittymisen polulla. Et ei tunnu välttämättä niin autenttiselta meille, ja tietenkin, niin kuin mä sanoin jo vähän aika sitten, että meillä on monta eri puolta ja myöskin arjessa on monta eri tasoa. Niin jossain määrin tämä kohta, mitä mä nyt tässä puhun, vaatii semmoista syvää tarkastelua, niin kuin ehkä kaikki nämä kohdat, mitä mä tässä olen tuonut esiin. Tietyllä tapaa nämä on tosi basic, tosi semmoisia perusjuttuja, mutta ehkä nyt mä kutsun sua menee niissä perusjutuissa hyvin paljon syvemmälle. Eli, jos sulla on semmoista täydellisyyden tavoittelua, niin kato, että eläksä sellaista elämää, mihin sä uskot.
Speaker 1:Koska tosiaan, niin kuin mä sanoin, mä huomasin, että mä en tehnyt välttämättä silloin niitä asioita, mihin mä ite uskoin, mitä mä ite uskoin elämästä, mitä mä ite uskoin siitä, että minkälainen on hyvä elämä, minkälainen on onnellinen ihminen ja niin poispäin. Ja välillä edelleen mä huomaan, että mä tipun siihen, että mä en välttämättä ois hetkellisesti seurannut sitä, minkä mä tiedän mun omaksi totuudeksi. Vaan mä oon katsonut että, okei, pitäisikö mun tehdä ehkä noin, kuin kaikki muutkin tekee eikä se ole tietenkään näin selkeätä sanotusta mun pään sisällä, mutta sitten, kun sen ääreen pysähtyy, niin huomaa että uu, okei, sä oot vähän tippunut tonne, ja sitten joutuu taas muistuttaa itteensä siitä, että miten sitä haluaa elää. Ja välillä se kirpasee, kun jos se oma tapa ja se, mihin itse uskoo, niin se poikkeaa esimerkiksi valtavirrasta, niin se kirpasee. Se voi tuntua hyvin sellaiselta, ikään kuin pelottavaltakin.
Speaker 1:Uskoo johonkin, mihin, vaikka sitten se sun lähipiiri ei usko. Ja nyt kun mä puhun, että uskoo johonkin, niin en tarkoita, että uskoo johonkin vaikka yksi arvisi mihin lähipiiri ei usko, vaan tarkoitan sitä, että jos sulla on visio siitä, että mikä sut tekee onnelliseksi ja se poikkeaa siitä että mitä, vaikka sun lähipiiri kokee, että miten ihmisen pit oikeasti, ja siinä saa tulla epäilyä itteensä kohtaan, ja niin poispäin. Mutta mä ainakin joudun aina palaa siihen, että siellä, jos mä elän sitä, mikä ei tunnu mulle itselle autenttiselta, niin silloin usein siellä tulee sitä täydellisyyden tavoittelua. Sitten, kun mä elän sitä, mihin mä uskon ja miten mä haluan elää, niin silloin siellä ei ole sitä pyrkimystä täydellisyyteen, siellä ei ole sitä boksia, mihin mä itteni ängen, siellä ei ole sitä leimoa, mitä mä yritän itselleni väkisin laittaa.
Speaker 1:Joten mä toivon, että sä löydät sen oman tapas elää, olla onnellinen, ja sit sä oot totuudenmukainen sille, sun omalle tavalla elää ja olla onnellinen, ja sä uskallat kuunnella sitä vaikka se ei välttämättä tuntuiskaan sen naapurin Martin mielestä niin järkevältä mitä sä haluut ja mitä sä teet ja miten sä ajattelet, mikä tekee sut onnelliseksi, niin se usein poistaa.
Speaker 1:Kun me ollaan totuudenmukaisia itseemme kohtaan, niin silloin se usein poistaa sitä täydellisyyden tavoittelua. Ja sitten viimeinen kohta mitä mä tein, jotta mä pääsin täydellisyyden tavoittelusta eroon, niin mä lopetin uskomasti omia ajatuksiani, koska mieli on monesti vahva selittelemään, ja usein se täydellisyyden tavoittelijan mieli, niin se vasta vahva onkin selettelemään, se haluaa silotella niitä asioita, ja usein se sitten puhuu itsensä myös tietyllä tapaa niihin omiin päätöksiin. Se puhuu itsensä ympäri ja se selittelee taidokkaasti itselleen niitä asioita, että minkä takia kannattaa, minkä takia ei kannata, minkä takia joku asia nyt on näin. Ja vahva mielihan on hyvä asia. Me pystytään hyödyntämään sitä tosi paljon, mutta meidän täytyy vain osata valjastaa se oikein.
Speaker 1:Joten mä lopetin uskom niitä omia ajatuksia, että hei, mitä minä tästä ajattelen, mikä se minun uskomus tässä on, ja mennä syvemmälle niissä, koska ne meidän ajatukset määrittelee niin paljon. Toki, se, mitä me koetaan, vaikka meidän kehossa, niin se ruokkii ajatuksia. Jos kehossa on tosi paha olla, jos siellä on tosi paljon kuormaa, niin silloin se vaikuttaa ajatuksiin tosi voimakkaasti, ja silloin on välttämättä vaikea lähteä muokkaamaan sitä itse ajati, vaan taas, niin kuin aikaisemminkin jaksoissa on sanottu, että se vaatii usein sitä hetkellisesti hiljentymistä itsensä ääreen. Ja tässä kohtaa taas, jos et sä hengitä, niin mitä sä oikein teet. Jos et sä käytä vielä hengitystyökaluja, niin mitä sä oikein teet.
Speaker 1:Kokeile, kokeile, koska se on mun elämä, on täysin sitä ei pysty enää tunnistaa siitä entisestä mun sisäistä maailmaa, ei pysty enää tunnistaa siitä entisestä, mitä se oli ennen kuin oikeasti tehokkaasti sai hengitystyökalut otettua käyttöön. Mutta joka tapauksessa, älä uskosta omia ajatuksia. Mieli on vahva selittelemään. Jos sä huomaat että sä aina selittelet itsellesi jonkun asian uudestaan ja uudestaan, niin sä haluat pysähtyä sen ääreen. Sun ei tarvi pystyä muuttaa sitä sun ajattelumallia heti, mutta sun täytyy saada itse asiassa kiinni, alussa siitä.
Speaker 1:Eli se tietoisuus, tietoisuus, tietoisuus, tietoisuus näistä asioista, se on se avain. Sen jälkeen me lähdetään muutokseen, ja se muutos näyttää kaikille aina vähän omanlaiselta, erilaiselta. Ja se tietoisuuden lisääntyminenkin, sekin näyttää aina kaikille vähän erilaiselta. Ei ole sua tai joka on jollekin toiselle ikään kuin rakennettu. Niin se ei välttämättä ole sulle. Me voidaan totta kai ottaa vaikutteita, inspiraatiota, tehdä niitä.
Speaker 1:Käytetään niitä työkaluja, mitkä on ikään kuin vaikka mitkä me todetaan hyväksi, mitä joku toinen on todennut hyväksi. Mutta muista, että se muotti se kokonaisuus sun elämästä, niin sen määrittelet vaan ja ainoastaan sinä. Mä toivon, että sä sait tästä jaksosta ajateltavaa nyt siihen, että sä et olisi niin täydellisyyden tavoittelija, että sä et antaisi sen jarruttaa, koska ehkä se näyttää siltä, että sulla on homma hyvin hanskassa, sä teet kaikki asiat huolellisesti, sä päräät hyvin, mutta sit, sä ite kuitenkin, tunnet sen vaativuuden, sen jarrun, sen ajatuksen, päivän päätteeksi siellä, että teeks mä tätä hyvin, osaaks mä tätä, mitä mä oon oikein tekemässä? Tai tossakaan mä en ollut tarpeeksi hyvä. Mä en voi toteuttaa itteeni, mun unelmia, koska mä en ole tarpeeksi hyvä. Mä toivon että sä otat härkää sarvista ja lähdet työstää itteesi siitä eteenpäin, koska elämä on aivan liian lyhyt Kuluttaa siihen, että epäilee itteään, jahtaa täydellisyyttä, koska täydellisyys se on illuusio. Olen ilmeisen kiitollinen jos sä jaat tätä eteenpäin seuraavaan kertaan. Ja nyt me elää se todeksi.